Haastetta pukkaa!

Iih sain haasteen!! Olen sen verran itserakas, että minusta on aina kiva vastailla näihin haastekyssäreihin (ellei ne nyt mene ihan vallan mahdottoman henkilökohtaisiksi). On muuten vaikea muistaa mitä kaikkea tässä on jo itsestään paljastellut, joten elkää suuttuko jos nyt tulee jotain faktoja jotka olen jo kertonut aikaisemmin.

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä jolla on alle 200 lukijaa.

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

Heidän pitää valita 11 bloggaaja jolla on alle 200 lukijaa.

Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

1. Rakastan ompelemista, mutta vielä enemmän rakastan ompeluksieni pois antamista :D

2. Stressaan asioita ihan liikaa, mutta samalla olen tajunnut, että mitä stressaantuneempi olen sitä parempaa jälkeä saan aikaiseksi (töissä, koulussa, ompeluissa jne.)

3. Rakastan hauvaani kuin vauvaani.

4. Pelkään aina ulos lähtiessä, että kämppäämme syttyy tulipalo ja koiramme joutuu kitumaan kuoliaaksi täysin yksin, kivuissaan ja peloissaan :(

5. Osaan soittaa viulua.

6. Olen osallistunut kauneuskilpailuun jossa tulin jopa ensimmäiseksi perintöprinsessaksi (kokemus ei silti auttanut huonon itsetunnon kanssa).

7. Rakastan laulamista, mitä vaikeampi kappale sen palkitsevampaa.

8. En uskalla laulaa karaokea (paitsi hyvin harvoin ja silloinkin humalassa).

9. Lempijuomani on ehdottomasti Pepsi Max ja Coca-cola light, juon niitä samoin kuin monet juovat kahvia. Tosin kolajuomia voi vetää myös illalla ennen nukkumaan menoa.

10. Kofeiini ei vaikuta minuun piristävästi.

11. Rakastan kasvonaamioita, siis sellaisia töhniä jotka läntätään naamalle ja pestään hetken perästä pois, alta paljastuu täydellinen prinsessa! (I wish). 

Seuraaville haastetuille 11 kysymystä:

1. Milloin nauroit viimeksi ja miksi?

Nauran aika paljon ja useimmiten joko miehelle tai koiralle :D Varmaan viimeksi naurahdin kun koira pelästyi raketin poksahdusta ja meinasi tippua sohvalta.

 
2. Mistä voisit luopua samantien?

 Läskeistäni XD

 
3. Kerro kolme tyhmintä asiaa elämässäsi.

Kerään liikaa kamaa kämppäämme, en osaa siivota kunnolla, en koskaan muista mitään tärkeitä asioita.

 
4. Mistä tunnet sä ystävän?

Rehellisyydestä, luotettavuudesta ja kuuluvasta naurusta :D

 
5. Kuinka monta tuntia nukuit viime yönä?

aikalailla tasan 8 

 
6. Mistä aiheesta et voisi ikinä pitää blogia ja miksi?

No varmaan jostain kuukautiskierrosta taikka raskauden ällöttävyyksistä :D En usko, että kukaan haluaisi lukea sellaista ja toisekseen, en haluaisi jakaa myöskään kyseisiä asioita ventovieraidenkin ihmisten kanssa. Toinen olisi varmaan omasta lapsesta, ainakaan ennenkuin lapsi pääsee ikään jossa osaa itse kertoa haluaako elämänsä levitettäväksi nettiin vai ei...

 
7. Missä haluaisit olla treffeillä?

Ah treffit linnanmäellä olisi aika ihana! Tai jos olisi rikas mies, niin helikopterilento vaikka Tallinnaan johonkin kalliisen ravintolaan syömään hyvää ruokaa :P

 
8. Minne et matkustaisi vaikka siitä maksettaisiin sinulle?

No jonnekin maahan jossa on parhaillaan sota tai todella epävakaa tilanne.

 
9. Mikä on parasta parhaassa ystävässäsi?

Aitous, rehellisyys, luotettavuus, höpsöily ja että jaksaa hölöttää tyhmistäkin asioista minun kanssani :D

 
10. Minne avaruus loppuu ja mitä sen jälkeen on?

Avaruus loppuu S kirjaimeen ja sen jälkeen tulee T :P Avaruus loppuu varmaan täydelliseen tyhjyyteen, eli ei mihinkään. Eikä sen jälkeen ole mitään, ei edes tyhjyyttä

 
11. Mikä on rakkain esineesi, miksi se on niin rakas?

Tätä olenkin joutunut miettimään pitkään. Minulla kun on paljon tärkeitä ja rakkaita tavaroita, muttei oikein mitään sellaista joka olisi täysin korvaamaton... No ehkä isäni armeijasormus, sitä ei saa rahallakaan enää takaisin jos joskus katoaisi. Ja luonnollisesti se on rakas koska isäni on sen minulle uskonut (vaikka olenkin uskomattoman hyvä hävittämään tavaroita). Sormus on minulla ollutkin jo ainakin 15-vuotta. Kun olen lihavimmillani voin jopa käyttää sitä keskisormessani, mutta silloinkin se kyllä lähtee helposti, joten yleensä sormus pysyy ihan vain lipastossa turvassa :)

Ja en kyllä löydä 11 blogia joille haasteen antaisin, mutta nyt ainakin muutama.

leegolaskikummitus 

suolimutka 

Salla 

Tässä 11 kysymystäni:

1. Mitä sinulle kuuluu?

2. Tunnetko olevasi yksinäinen vai riittääkö seuraa liiaksikin asti?

3. Parhain lemmikki ikinä?

4. Kerro jotain parhaimmasta lapsuuden ystävästäsi?

5. Haluaisitko olla kuuluisa; laulaja, näyttelijä, toimittaja, kirjailija, salarakas, täysin turha julkkis, rikollinen, poliitikko vai jokin muu?

6. Kuusi parasta lukemaasi kirjaa?

7. Minkä ikäinen toivoisit olevasi tällä hetkellä? Miksi?

8. Kuinka monta elämää luulet jo eläneesi nykyisen lisäksi?

9. Uskotko edellisiin elämiin?

10. Kuu-ukko vai Marsilainen?

11. Minne menet seuraavaksi? 

Ruoan juhlaa ja paluu arkeen

Kyllä nämä syömiset on taas menneet vaikeaksi näin joulun alla. Söin niin, että mahaan oikein sattui ja närästys vaivasi joka ilta. Mutta silti söin huomattavasti vähemmän kuin koskaan aikaisemmin jouluna. Vähän ketutti oikein kun olisi ollut vaikka mitä ihanaa ruokaa jääkaapissa mutta maha ei vain vetänyt vaikka mieli olisi tehnytkin. Noh jäipä sitten jotain herkkuja syömättä, onneksi on aina ensi joulu :D

Paluu arkeen on ollut TODELLA vaikea. Tälläkin hetkellä melkein tekisi mieli mennä pöydän alle itkemään kun tekisi niin hirveästi mieli syödä, ihan mitä vain. Valitettavasti olen tänään jo syönyt kaiken sen mitä saa syödä. Toivottavasti tämä nyt taas helpottuu ja se syömättä oleminen ei ole niin vaikeaa. Jos voisi olla täysin syömättä niin no problem, mutta kun aloittaa niin ei pysty lopettamaan. Aika normaalia monilla ylipainosta kärsivillä.

Mutta vielä itselleni ja teille kiusaksi vähän kuvia meidän jouluateriasta. Juhlallisuudet oli jätetty kokonaan pois ja söimme ihan vain herkullista ruokaa television ääressä ilman sen kummoisempia järjestelyitä. Tarjolla oli Lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, kinkkua, herneitä, uunilohta sekä kastiketta (joka oli  muuten ihan parasta!). Kinkku oli itsepaistettu, laatikot Saarioisten äitien tekemiä ja uunilohi meikäläisen tekemä. Ei muuta. Jälkkäriksi olisi ollut omenapiiraita, mutta mahaan ei vain mahtunut. Jälkkärikonvehditkin jäi toiselle päivälle kun ei pystynyt aterian jälkeen enää syömään mitään. Aamulla herkuttelimme riisipuurolla, oikein sellaisella johon oli lisätty aitoa kermaa :D Epäterveellistä kyllä, mutta ai miten herkullista!

Tämän annoksen jälkeen tosiaan makasin maha pystyssä sitten loppu illan (kunnes oli illalla pakko ahtaa itseensä vielä vähän suklaata ja karamellejä).

Mies joi olutta ja itselleni olin ostanut herkkuskumppaa, elikkäs alkoholitonta kuplivaa nimeltä kuohuva kuusenkerkkä. Minä kun en tykkää viinistä, siideristä, lonkerosta tai mistään muustakaan niin ostin tuollaisen alkoholittoman kuplivan. Ihan hyvää mutta tykkäsin enemmän vastaavanlaisesta juomasta joka oli tehty mustaherukan lehdistä, ehdoton suosikkini! Muut maiskuttelevat viinejä, minä maiskuttelen näitä (harmikseni nämä holittomat versiot ovat vain aikas tyyriitä, kalliimpia kuin monet viinit).

Jouluisia tunnelmia.

Aivan ihana joulu jälleen. Ensin olin vanhempieni ja sisarusteni kanssa viettämässä joulua Leppävaarassa. Voi elämä sitä lahjojen määrää :D Hyvin voisi vanhemmatkin ostaa vain sen yhden lahjan per lapsi kun niitä paketteja tuli kaikille neljälle varmaan 15kpl jokaiselle. Onneksi olin kaukaa viisas ja ostin "vain" kirjoja jokaiselle. Leluja kun on niin tuhottomasti, ettei niistä jaksa kauaa olla edes kiinnostunut. Kirjoista voi nauttia sitten vielä joulun jälkeenkin :)

Itse olin myös ollut erittäin kiltti sekä ystäville, että perheelle :D Lahjoja tuli paljon ja kaikki olivat ihania ja minulle sopivia (perheeni ja ystäväni joko tuntevat minut erinomaisesti TAI en malta olla hiljaa toiveistani kun aloitan joulusta puhumisen jo lokakuussa). Tänään vielä tiedossa miehekkeen kanssa jouluillallinen ja elokuva, joulun paras hetki (heti lahjojen avaamisen jälkeen). Ja tunnetusti tykkään kuvailla ja mikäs sen mukavampaa kuin kuvailla lahjoja joita on saanut. Isot kiitokset vielä kaikille ystäville ja perheelle, olette ihan parhaita (olette kyllä parhaita ihan muutenkin vaikka ette lahjoja ostelisikaan XD).

Mieheltä ja ystävältä saadut nuket. Monster High Rochelle Goyle oli ihan toivelistalla, Belle oli täysi ylläri :)

Siskon ja äiteen hankkimat lahjat Disney Storesta :P

Lisää lahjoja siskolta ja äiteeltä, rakastan tumppuja (etenkin itse tehtyjä) sekä pipoja :P Pinkit tumput tietysti miehekkeeltä ;)

Sitten tuli kaksi toive elokuvaa joista tuota Kaksin karkuteilla, olen jo pidempään itselleni huokaillut <3 aivan ihana lahja! Avokilta sitten Brave sekä Päätön ritari-kirja. Kauhua keskiajalta :P Ja tottakai pitää sitä jotain pientä hemmottelua aina jouluna myös joten Morrelta saatu pakkaus jossa suihkugeeli ja lotion (ihana tuoksu <3).

Veljeltä taattua Nokia laatua, elikkäs Nokian Blue tooth kuulokkeet, piti olla pinkit mutta sainkin turkoosit, onneksi turkoosi on myös ihan väri :)

Äiteeltä lisää Disney Store tavaraa tällä kertaa Jörö-mukien muodossa, toinen on avokin. Ja Morrelta kaksi lemppari muumihahmoa eli Mymmeli ja Nuuskamuikkunen <3

Mieheltä vielä medaljonki johon saa laitettua Hauvelssonin kuvan XD Sain myös vielä aamutakin ja pientä härpäkettä lisäksi (pienet härpäkkeet on ihania) mutta niistä en nyt ottanut kuvaa tällä kertaa.

Ja tietysti myös Minka ja hänen lahjansa, peti, pöllötyyny, siili (Minkan hyvältä ystävältä Mirkulta) ja kettu jonka toinen silmä on jo revitty. Herkkuja neiti sai myös ja paljon pusuja ja haleja. Jälleen kerran karvaturrimme oli kaikista innokkain lahjojen avaaja, meinasi avata mamman ja papankin lahjat samalla kun omiaan nuuskutti XD Lopuksi kuvassa tietysi Minka joka ei uskalla mennä vielä uuteen sänkyynsä :P

Huomenna sitten toivottavasti kuvia juhla-illallisestamme (jos muistan ottaa kuvia).

Hyvää joulua!

                                       (Klikkaa hauvaa niin näet kuvan suurempana!)

Joulukuusi

Meidän toinen joulukuusi joka sijaitsee olohuoneessa, elikkä se aito ja oikea kunnon joulukuusi :D Lahjoja ei nyt hirveästi ole, mutta siinä onkin vain kahden ihmisen ja koiran pakettikasa. Edelleenkään kuusi ei ole koristeltu mitenkään kovin kauniisti, en vain saa aikaiseksi sellaista lehtien kirvoittamaa perfect christmastree tyyliä, mutta näillä mennään. Ainakin tänä vuonna se on aito (ensimmäistä kertaa omassa kodissa aito kuusi). Tuoksu on muuten mieletön! Jotenkin kuvassa näyttää muuten ihan pikkuiruiselta tuo kuusi, mutta oikeasti se on aika massiivinen... Olohuoneemme on vain liian iso XD

Kuva myös pienestä unisesta jouluhauvasta <3

Puntariperjantai!!!!

Puntariperjantai luvassa jälleen!!!

Painoa tippunut hikiset 500g ja senttejä ei ole lähtenyt sitten viime viikon. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että pari päivää on mennyt ihan harakoille ja on tullut syötyä varmaan reilusti yli sen 1600kcl joka on minulla ihan ehdoton yläraja. Syön siis päivittäin 800-1600kcl. Aika hyvin on kuitenkin pysynyt semmoisessa 1000-1200kcl. Mutta silti olisin toivonut toki suurempaa pudostusta. Mutta ainahan sitä toivoa saa. Toisaalta olen hyvin iloinen, ettei paino ole noussut vaan laksenut kuitenkin jonkin verran. Pienikin miinus on kuitenkin miinusta :)

Mutta näillä sitten jatkossa ja katsotaan miten on ensi perjantaina käynyt joulun takia. Toiveena olisi, ettei paino nousisi. Laskua en uskalla toivoa villeimmissäkään unelmissani XD Mutta jos samana pysyisi. Tosin olen henkisesti jo varautunut siihen, että paino saattaa kyllä hyvin noustakin. Sitten vaan taas kuria päälle ja ne ylimääräiset äkkiä pois ja homma jatkuu niinkuin tähänkin asti :) Kokonaispudotus on nyt 7kg ja koska en ensimmäisellä viikolla itseäni punninnut ollenkaan voi tuo lukema tosiasiassa olla suurempikin eli lähellä 10kg. Että onhan sitä nyt vähän jo tippunut tuota läskiäkin. Senttejä saisi vielä lähteä, etenkin kun olen nyt sitä liikuntaakin lisännyt. Mutta kyllä senkin aika vielä tulee :)

Eli periaatteessa ihan positiivinen fiilis vaikka olisi ollut kiva tiputtaa enemmänkin :)

EDIT: Pakko vielä lisäyksenä laittaa tähän kun avasin yhden joululahjoistani (antajan luvalla). Ystäväni oli tehnyt aivan mielettömän hienon metsäisen maalauksen! En aluksi edes tajunnut, että maalaus oli tosiaan kaverin tekemä ja kun tajusin se näytti vieläkin hienommalta. Todella upea taideteos. Yrittäkää olla välittämättä salamavalon aiheuttamasta valkoisesta pallosta keskellä polkua sekä yllä näkyvistä kattolampuista jotka  heijastuvat myös lasissa. Luonnossa maalaus on hieman tummempi.

Läskiä lotinaa ja... Jauhelihaa sekä kasviksiaaaa!

Huaah! ALkaa tämä laihduttaminen nyt tökkiä aika pahasti. Nutriletti tulee jo korvista ulos ja ei oikein keksi mitään ruokaa mitä ei olisi jo kokeillut. Lanttu on ihan hyvää, mutta pelkään, että alkaa tulla kohta korvista ulos jos sitä syö koko ajan kastikkeiden tai lihan kanssa. Tänään kokeilin paistaa kiinankaalia (jossain oli ehdotettu tätä jos tekee vaikkapa paskaa (EDIT: eli siis pastaa XDXD) kovasti mieli). No joo tuskinpa teen toista kertaa, ei ollut kovin kummoista. Ehkä jos olisi mukaan laittanut vaikka pekonia tms olisi ollut vähän maukkaampaa. Nyt vain mausteiden kera ei ollut kovin kummoista mössöä :D

Muutenkin ahdistaa ajatella, miten vähän sitä ihminen loppupeleissä voi edes syödä päivän aikana. Viisi kertaa pitäisi syödä mutta annokset pitäisi olla sitten niin pieniä, ettei missään vaiheessa lähde se nälkä. Esim välipalaksi tasan yksi omena tai leipä tms. Itse ruokaan menee tuhottomasti kaloreita, vaikka ei laita yhtään maitotuotteita, rasvaa tms. Eikä niitä raakoja vihanneksiakaan nyt koko päivää viitsi syödä.

Sairaalassahan tuo ruoan kalorimäärä on päivässä 1500kcl mutta ihmettelen miten siihen on saatu noin vähän kaloreita ympättyä, tosin siellähän syödään vain se 4 krt. päivässä. Aamupala (pari desiä puuroa ja yksi leipä leikkeen ja vihannesten kera), lounas, päivällinen ja iltapala (yksi leipä ja jogurtti tms.). Tuohonhan kuuluisi vielä yksi välipala mutta sitä ei sairaalassa jaeta vaikka se paperissa seisookin. Niin ja sekä lounaan, että päivällisen kanssa saa aina jonkin jälkiruoankin vielä. Tuo satsi piti meikäläisen yöllä hereillä sen takia, että oli koko ajan niin hirveä nälkä, vaikka sitä ruokaa saikin. Laihtumista kyllä tapahtui, mutta koko päivä hääri sen ympärillä, että koska sitä ruokaa taas saisi ettei mahassa kiertäisi koko ajan niin pahasti.

Äh hullujen hommaa tämä syömisten pakkomielteinen miettiminen. Eikä koskaan saisi enää syödä herkun herkkua, koska niissä niitä kaloreita vasta onkin. Ahdistavaa ja hyvin lannistavaa. Etenkin nyt kun yritän pitää kalorit sellaisessa "tasaisessa" 800-1600 kcl päivittäin niin sitä kyllä huomaa, ettei tuon 1600kcl kanssa paljoa syödä. Kolme kertaa päivässä kunnolla ja siinä se onkin. Siihen jos vielä jotain jälkkäriä tms yrittäisi ympätä niin eipä onnistu :D Tosin minähän syön vain sen yhden normi aterian päivässä ja muutoin olen joko syömättä, syön Nutriletteja tai jos oikein tekee mieli, niin jotain pientä herkkua (kuten vaikkapa Bubble Tea XD). Mutta voin kertoa, että nälkä tässä kyllä on koko ajan, enemmän tai vähemmän.

Tässä vielä kuvaa tämän päivän "herkullisesta" ateriasta. Jauhelihaa (mausteita) kiinankaalia paistettuna ja herneitä sekä n. 30g raejuustoa joka ei nyt lautaselle kerennyt kuvausta varten :D Kuinkahan paljon tässä satsissa on jo kaloreita? 500? Yksi kaveri jossain vaiheessa kommentoi, että ateria jossa on 500 kcl on jo aika tuhti ateria... Ei muuten oikeasti ole :D Se on aika kevyt ateria ja "normi" ateriassa on enemmän etenkin jos siihen lisää vielä pakolliset 2 viipaletta leipää ja lasin maitoa.

Bubble Tea

Maistoin ensimmäisen kerran elämässäni juomaa nimeltä Bubble Tea. Kuulin mokomasta muutamia kuukausia sitten ensimmäistä kertaa jollain keskustelupalstalla jossa jutusteltiin aasialaisista jutuista. Siellä sitten joku kertoi tästä teestä ja tänään koin melkoisen shokin kun huomasin, että mokoma on tullut ihan tänne meille kotosuomeen!!! Eli nyt sitä saa :D
Tämä on ihan törkeä mainos josta minulle ei makseta yhtään mitään, mutta haluan, että ihmiset löytävät kyseisen paikan jotta asiakkaita riittää. Näin ollen minun ei tarvitse enää luopua tästä omituisesta pallojuomasta :D

Juoma oli poksahtelevaa ja erittäin hauskaa sekä tietysti hyvää (ainakin versio jota itse join) Noita helmiä saa valita itse oman maun mukaan mitä laitetaan joskin tuo Tapioka on se yleisin. Kyseisen paikan Facebook sivut: https://www.facebook.com/BubbleTeaHelsinki?fref=ts

Wikipedia kertoo näin:

Bubble tea, also known as pearl milk tea, boba milk tea, or boba is a tea-based drink invented in tea shops in Taichung, Taiwan, during the 1980s. Most bubble tea recipes contain a tea base mixed with fruit or milk. Ice-blended versions are usually mixed with fruit or syrup, resulting in a slushy consistency. Most bubble teas come with small chewy tapioca balls (粉圓, fěnyuán), commonly called "pearls" (珍珠, zhēnzhū) or "boba" (波霸, bōbà).
There are many variants of the drinks, and many kinds of types are used and ingredients added. The most popular bubble drinks are bubble milk tea with tapioca and bubble milk green tea with tapioca.

^{Nyt kaikki vain kokeilemaan :D}

Joulu tulla jollottaa!

Jaa-a tässä nyt sitä joulua sitten vain odotellaan rauhassa. Kaikki lahjat on pakattu jo aikoja sitten, kortit lähetetty, kämppä siivottu ja ruoat hankittu. Enää ei tarvitse muuta kuin nautiskellen odotella joulupukkia ja sitten aattona paistella kinkku jne. Tänä jouluna hankitiin ensimmäistä kertaa ihan oikea joulukuusi. Aivan ihanan huumaava tuoksu kyllä tulee oikeasta kuusesta. Harmikseni vain illalla nukkumaan mennessä muistin, että miksi vanhempani vuosia sitten siirtyivät muovikuuseen ja miksi minulla itselläni ei ole koskaan aikaisemmin ollut oikeaa kuusta. Olen allerginen kuusille... Että näin, ehkä nyt kuitenkin tämän joulun pärjään tuon kuusen kanssa ilman, että kuolen :D Toivottavasti ainakin, olisi aika ikävää heivata se pellolle kun ei olla vielä edes koristeltu sitä.

Jouluhulluudessani päätin laittaa joulukuusen myös tänne "omaan" huoneeseeni. Semmoinen pikkuinen ja vihreä ja ihan muovinen, vaaleanpuna-valko-musta-koristeilla. Olohuoneen kuusi saa varmaan sitten punaiset ja lilat pallot sekä hopeiset koriste nauhat. Kaksi kuusta yhdessä pienessä asunnossa on ihan liikaa, mutta so what :D Ei haittaa!

Tapasin taas vanhaa ystävää joka tuli käymään tänään. Hän aikoo tehdä yhdelle nukeistani turnyyri-puvun. Olen ihan innoissani. Kyseinen ystävä on erittäin kätevä käsistään ja ompelee kuin ammattilainen. Hän on erityisen kiinnostunut historiallisista asuista ja onkin tehnyt itselleen monia. En malta odottaa millainen uskomaton taideteos häneltä kehkeytyy, laitan kyllä sitten kuvaa tällekin blogille :)

Mikähän siinä on, että yrityksistä huolimatta en koskaan saa omaa kuustani näyttämään yhtä kauniilta ja hienolta kuin lehdissä ja elokuvissa?!?!

Puntariperjantai!!

Mjaahas. Painoa tippunut huimat 200g, eli ei paljoa mitään. Senttejä lähtenyt pikkaisen, muttei mitään huomattavaa muutosta
VY: 95 (-2) Kaikenkaikkinen pudotus 8cm
RY 113 (-2) Kaikenkaikkinen pudotus 6cm
LY 129 (+4) Kaikenkaikkinen pudotus 4cm

tämä lantio nyt ihmetyttää kun se heittelee koko ajan tuon 130-125cm välillä eikä siitä pienene sitten kuitenkaan yhtään. Mistä lie moinen johtuu. Hieman olen TAAS pettynyt, mutta parempi tämä toki kuin ei mitään.  Hidastahan tämä on, paljon hitaampaa kuin olisin luullut mutta ei kait aina voi voittaa :D Toisilla lähtee helpommin ja toisilla sitten ison tappelun kanssa vasta. Voi toki olla, että tuohon painoon ja sentteihin vaikuttaa se, että olen tällä viikolla alottanut sekä uimisen, että kahvakuulailun. Nesteet kerääntyy hetkellisesti, lihakset kramppaa jne. En tiedä onko tämä kaiken vaivan arvoista mutta noh, katsellaan taas ensiviikkoa :P Parempihan tämä on toki kun ei mitään!

Netti-etiketti, onko sellaista?

Hellouta taasen. Hohhoijaa kun tyhmät ihmiset netissä taas ärsyttävät oikein kunnolla. Ja myönnän joo, olen ehkä vähän liian helposti provosoituva ihminen, etenkin kun on netin värikkäästä maailmasta kyse :D On se jännä, että joidenkin ihmisten mielestä on jotenkin mukavaa ja normaalia pahoittaa toisten mieliä omilla kommenteillaan. Surullisinta on se, että nettikiusaaminenkin katsotaan ihan normaaliksi toiminnaksi jota kaikki harrastavat. Tai näin ainakin netissä liikkuvat ääliöt haluavat ihmisten luulevan.

Miksi sitten ihmiset ovat netissä niin ilkeitä ja inhottavia? Saavatko he kenties jotain ylemmyyden tunnetta kyseisestä asiasta vai onko se oma elämä vain niin paskaa, että pitää tehdä muidenkin elämästä paskaa? Yhdellä blogilla joku kommentoikin tähän, että ei hänen elämänsä ole paskaa ja hän on ihan onnellinen, tykkää vain käydä ilkeilemässä ihmisten blogeilla jne. Oikeasti ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa ihmisella joka ajattelee noin.

Jaksaakseen tätä netin ihmeellistä maailmaa ihmisen täytyy olla todella kovanahkainen ja pystyä olemaan välittämättä muista ihmisistä. Sellaisille olen kateellinen, koska itse olen suhteellisen herkkänahkainen, ja vaikken sitä sanokaan loukkaannun aika helposti sekä itseni, että muiden puolesta. Olen vain tyytyväinen siitä, että yksikään anonyymi netti kiusaaja ei ole VIELÄ blogiani bongannut, tai jos on niin on ainakin pysytellyt hiljaa. Vaikka olisi aika helppoa lyödä lyötyä ja kertoa kuinka sitä oma elämä onkaan parempaa kuin minun elämäni. Niin no, se ei varmasti tule kenellekään yllärinä :D

Mutta mistä näitä ihmisiä oikein sikiää kun en ole koskaan mielestäni livenä tavannut ketään sellaista joka huvikseen käy muita haukkumassa... Vai onko kyseessä kenties joku teinien oma hupi johon me vanhemmat emme vain pääse oikein mukaan. Hauku lähimmäisesi lyttyyn niin saat siitä itselleni ainakin hyvän mielen. En kyllä tajua, miten tuo toimii mutta ihan miten vain :D
Ehkä uuden vuoden lupaukseni voikin olla, että yritän antaa mennä ihmisten ilkeilyiden ja pahuuden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Antaa idioottien pauhata sydämensä kyllyydestä jos se jotenkin heidän oloaan parantaa. Mutta niinhän se on, että tämä meidän nyky-yhteiskuntamme ei ole tarkoitettu herkille, kilteille ja empaattisille ihmisille.

EDIT: löysin hyvän artikkelin tästä kyseisestä aiheesta, vuodelta 2011 mutta pätee varmaan edelleen.
City-lehden artikkeli anonyymeistä haukkujista.

Jouluasiaa.

Ihanaa joulua tässä kovasti jo odottelen. Monellehan tämä joulunaika on ihan tuskaa, stressiä ja kauhua mutta minä kyllä nautin täysin siemauksin. Tietysti vähän stressaan mitä ostan kenellekin lahjaksi, mutta siinäkin suurin stressi on raha, ei mielikuvitus. Mutta tällä kertaa olen saanut rahat riittämään oikein mainiosti ja onnistunut tinkimään juuri siellä missä on varaa tinkiä :) Eli uskon, että tiedossa on oikein mukava joulu. Tänä jouluna vietämme perheen kesken joulua siskoni talossa, ensimmäistä kertaa. Yleensä homma on hoidettu veljeni talossa. Vaihtelu virkistää, mutta jotenkin olen jo tottunut noihin jouluihin veljen luona joten olo on ehkä vähän orpo. Siskolla on toki kolme pientä tyttöä joten hänelle on paljon helpompaa pitää joulu omassa kodissa, ettei tarvitse ravata sinne sun tänne. Jouluksi kokoonnummekin oikein suurella porukalla, veljeni ja hänen perheensä, äiti, isä, Siskoni ja hänen perhe sekä vielä tätini ja hänen perheensä :D Eli tilaa pitää olla reilusti meitä kaikkia varten.

Eniten kuitenkin odotan avokin ja Minkan kanssa vietettyä omaa pientä perhejoulua. Se vietetäänkin sitten 25pv. ja odotan jo innolla mitä mahtaa hauvelsson sanoa joululahjoistaan. Se on meistä kaikista innokkain joululahjojen avaaja :D Ja kaikki mitä karvaturri saa, se tykkää. Ei koskaan marise, ettei saanut sitä tai tätä :P Siksi tuolle pikkuiselle onkin tiedossa isoin paketti, joka sisältää uuden pedin ;) Pistetään myös pöytä koreaksi ihan vain meille kahdelle ja katsellaan varmaan jotain jouluisia elokuvia samalla kun herkutellaan joulupöydän antimilla. Eli rentouttavaa ja mukavaa yhdessäoloa tiedossa. Mikä onkin tarpeen edellisen päivän jouluhärdellin jälkeen XD

Tänään tulivat myös ensimmäiset joulukortit, joten oli pakko niistä napata kuvaa :P Yleensä en kortteja lähettele kenellekään mutta tänä vuonna oli pakko tehdä poikkeus kun keksin aivan mahtavan aiheen joulukorteille :P

Lapsen ja nuoren asema sairaanhoidossa

Teksti on ihan turhan pitkä, ei sisällä kuvia mutta goreja kuvailuja kyllä, joten jos olet kovin herkkä, niin ei kannata lukea eteenpäin.

Tuli tässä vain mieleen erinäisiä asioita joita minulle on lapsena sairaalassa tapahtunut, tai lapsena ja nuorena (14-22v.). Jotenkin tuntuu, että ainakin omalla kohdalla minua on sairaalassa kohdeltu vähän miten huvittaa sen takia, että olen ollut lapsi tai nuori. Lastenklinikka oli aikamoinen painajaispaikka etenkin minulle joka tiesin hyvin oman sairauteni ja olin aika valveutunut omista hoidoistani ja vaivoistani. Kerran jouduin sairaalaan kun oksensin niin hirveästi, ettei sille tullut ollenkaan loppua ja mahakivut olivat hirvittävät. Sairaalassa sitten ensimmäisenä minulle pakotettiin nenämahaletku vaikka sanoin, etten sitä halua. No oksensin sen pariin otteeseen pois ja sen jälkeen aloin jo väkivaltaisesti puolustautua ettei tuota kidustulaitetta enää laitettaisi. Seuraavaksi olikin osaston lääkäri ehdottelemassa peräruisketta jotta ummetustukos saataisiin pois!!!! Siis jos lapsella on niin tulehtunut paksusuoli, ettei siellä pysy enää mikään niin sinnehän ei herranjestas saa laittaa mitään peräruiskeita! Ja etenkin jos on tukoksesta kyse, niin peräruiske on hengen vaarallinen. No aikamme tapeltuamme äitini kanssa lääkärin kera, tulikin oma lekurini joka on juuri minun sairauteeni erikoistunut ja läksytti kyseisen lääkäriporukan aika kirpein sanoin meidän edessämme. Minulle EI laitettu peräruisketta.

Toinen tapaus oli maksabiopsia johon jouduin saatuani pahemmanlaatuisen maksatulehduksen lääkkeistä joita kerkesin ottaa ihan muutaman pillerin vain. Ennen biopsiaa pyysin rauhoittavaa lääkitystä ja minulle kerrottiin, että saan sen sitten paikan päällä. No kun minut oli kärrätty paikan päälle, kerrottiin etten saa mitään lääkityksiä koska ne olisi pitänyt ottaa jo osastolla puolituntia etukäteen. Ei sitten muuta kuin biopsiaan niiltä sijoiltaan. Jostain kumman syystä lääkäri joka tuli piikin maksaani ampumaan oli sitä mieltä, että se on parasta tehdä hiiskumatta ja salakavalasti, etten kerkeä vain reagoida koko hommaan. No ajatus kusi aika pahasti kun jo siitä pyssystä kuului niin paha ääni, että pelästyin ja luonnollisesti hätkähdin jolloin kolme hoitajaa alkaa huutaa ettei saa liikkua. NO kukaan ei ylläty, että ampu meni vähän vikaan jo jouduttiin ampumaan uudestaan. Tässä vaiheessa sain tietysti paniikkikohtauksen. Aloin täristä ja kuunnella pakonomaisesti lääkärin jokaista askeltakin, että tietäisin koska ampu on tulossa. Hoitajat huutavat yhtäaikaa, ettei voida suorittaa koetta loppuun jos en heti rauhoitu. "ota itseäsi nyt niskasta kiinni, sinulla on vain paniikkikohtaus se menee ohi kun vaan haluat". No aijaa...  Lopulta sitten lekuri sai toisella ampumalla osuman oikeaan paikkaan ja maksastani saatiin hyvä palanen. VIeläkään en tajua, miksi se ampuminen piti niin salakavalasti tehdä, että aiheutettiin ihan turhan takia paniikkikohtaus ihmiselle. Ja syy oli tietysti vielä minun, kuinka kehtasin potilaana olla niin inhottava, että sotkin heidän aikataulunsa paniikkikohtauksella (joka oltaisiin voitu estää sillä rauhoittavalla lääkityksellä.

Kolmas juttu on nämä ihana suolistotähystykset. Siihen asti kun olin lastenklinikalla tähyt tehtiin aina nukutuksessa. Kun sitten siirryin aikuisten puolelle 16-vuotiaana, täyhjä ei tehty enää nukutuksessa eikä niihin saanut mitään rauhottavaa tai kipulääkitystä ilman hirveää tappelua. Ja sairas 16-vuotias ei jaksa tapella. Ja voin kertoa, että kyseinen tutkimus on aika kivulias vaikkei suolessa olisi edes mitään vikaa. Nykyään kyllä sanon heti suoraan, että minä en tutkimuspöydälle mene ellen saa kunnon lääkkeitä. Edelleen monet yrittävät selitellä, että homma on ohi ennenkuin huomaankaan ja ettei sen pitäisi sattua (koska minulla ei ole enää sitä paksuasuolta). Ihmettelen, että eivätkö ne lekurit ole huomanneet, että olen kyseisessä tutkimuksessa käynyt 14-vuotiaasta asti vähintään 2krt vuodessa joten tiedän TASAN tarkkaan sattuuko se vaiko ei. Mutta kait ne lääkärit tietävät senkin paremmin.

Muistan myös kuinka ensimmäisten suolistoleikkauksieni jälkeen, kun minulle oli laitettu avanne, avanteen pää meni kuolioon. Äitini huomasi sen ensimmäisenä, hänestä suolenpää ei ollut terveen värinen. Hoitajien mielestä se oli täysin normaali. No siinä sitten nousi kuume ja alkoi olla kipuja. Täysin normaalia. Äitiä ihmetytti nyt jo melkein musta suolenpää joka törrötti mahastani... Sitten iski se kipu. Kipu on liin paha, että huusin kurkkusuorana kuin leijona! Äitinikin pelästyi niin, että meni täysin toimintakyvyttömäksi. Onneksi hoitajat kuulivat ja juoksivat äkkiä katsomaan mikä on hätänä. No ketään tuskin ihmetyttää, että suolenpää oli tosiaan mennyt kuolioon. Ei muuta kuin hätäleikkaukseen pikapikavauhtia. Ja arvatkaa sainko mitään kipua lievittävää? Enpä tietenkään. Olin tällöin siis 15-vuotias ja lastenklinikalla vielä hoidossa.

Näitä mahtavia sattumia on kyllä ollut enemmänkin, mutta tässä ensimmäiset jotka tulevat mieleen... Ihan parhain moka ikinä on kyllä ollut tuolla lastenklinikalla kun aloitin 14-15 vuotiaana kortisonilääkityksen ja lihosin ja turposin aivan mielettömäst ihan parissa viikossa. Meillä oli sitten kontrollikäynti sairaalassa ja kun lääkärini näki minut hänen ensimmäiset sanansa olivat (oli siis joulukuu ja joulu oli ihan oven takana) "näytät kyllä ihan siltä kun olisit syönyt kokonaisen kinkun kerralla!!!" Onpas fiksua sanoa noin 15-vuotiaalle tytölle joka ilman turvotuksiakin joutuu kamppailemaan ulkonäkönsä kanssa joka päivä. Samana päivänä ilmoitimme muuten kouluun, etten ole tulossa loppuvuonna tunneille ollenkaan. Että näin.

Puntarilauantai

Puntariperjantai meni ja tuli ja nyt vasta lauantaina kerkesin punnita itseni aamulla. Tosin olin eilen syönyt aika raskaasti ja aamulla kerkesin jo juoda aamupalankin ja silti tulos oli: -2kg!!!! Ai jee :D Sentit ovat hieman surullisempia, mutta eiköhän nekin sieltä ala pienentyä taas jossain vaiheessa :P
VY: 98 cm (+1cm)
LY: 125 (-4cm tai toisin sanoen takaisin siinä missä jo oltiin kaksi viikkoa sitten)
RY: 113cm (-2cm) ainoa joka tasaisesti laskee.

Mutta tosiaan tähän laihtumiseen on auttanut se kun aloin syödä sen normi ruoan kerran päivässä ja lisäsin pikkuisen niitä rasvoja ruokavalioon. Nyt tippuu paino about samoissa merkeissä kuin mitä kaverilla joka on täysi pusseilla :) Yksilöitä tosiaan ollaan kaikki niin ei se pelkillä pusseilla olo vain sopinut minun kropalle. Mutta nyt menee ihan hyvää rataa, sen 1kg viikossa kun saisi olisi aika jees, mutta toki se paino ei tätä vauhtia tipu ikuisesti, eli hiljentymistä varmasti tulossa jossain vaiheessa. Mutta nyt kuukauden kokonaispudotus on sen 5.5kg joista 4kg viimeisen kahden viikon aikana :P
Vielä kun semmoisen 5kg saisi pois niin uskon, että ihmiset alkaisivat jo huomata tätä painon tippumista. Näissä läskeissähän tuo 5kg ei vielä paljoa mihinkään suuntaan näy. Mutta ehkä kohta ;)

Tunnustus.

Haihattelijalta tuli sopivasti pieni tunnustus joka on siis tällainen:

A BLOG WITH SUBSTANCE!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoita heille tunnustuksesta
- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi



Eli nyt sitten kahdeksan asiaa itsestäni.

1. Olen pakana, eklektinen sellainen. Joskus kutsun itseäni myös noidaksi ja olen erittäin kiinnostunut Wiccalaisuudesta. Wicca en kuitenkaan ole.

2. Rakastan käsitöitä (etenkin käsin ompelua) vaikka en ole kovin kummoinen siinä :D

3.  Pelkään koiria ja silti omistan sellaisen :P

4. Rakastan lahjojen saamista, mutta vielä enemmän niiden antamista.

5.  Yritän noudattaa mahdollisimman hyvin Paleo-dieettiä (en kuitenkaan hullun orjallisesti).

6. Rakastan uimista yli kaiken ja vastoin kaikkia odotuksia, olen aika hyvä siinä.

7. Kaljut miehet ovat mielestäni seksikkäitä.

8. Käytän mielummin mekkoja ja hameita kuin housuja (tällä hetkellä).

Ja blogit joille jaan tämän samaisen tunnustuksen ovat:

Tuulenkuje, Morre, värikäs elämäni, leegolaskikummitus ja Masennuksen kourissa

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...

Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää... Tänään heräsin suht ajoissa kun oli ihan sellainen jouluinen fiilis. Sitten kun uloskin katseli niin siellähän sataa taas lunta! Ihanaa :) jos joku ei vielä tiedä, niin rakastan talvea ja lunta, se on vuodenaika jolloin vasta herään kunnolla henkiin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi tehdään ystävän kanssa karitsapataa lanttumuusin kera, jälkkäriksi vähän marjapiirakkaa joka on tehty osittain paleosti. Hiilareita ja kaloreita silti tiedossa, mutta eipä se yksi päivä mitään tapa kunhan kohtuudella maistelee.

Nyt kyllä tekisi mieli mennä tuonne ulos lumeen temmeltämään, mutta kun ei vain jaksa. Huomasin muuten, kun olen taas aloittanut uimisen, että entisen 2km 250m ennätyksen sijaan jaksan uida hikiset 500m :D Loppuu vain kaikki energia lihaksista eikä vain jaksa. Syytän tätä vähäkalorista dieettiä moisesta. Mutta toki 500m on parempi kuin ei mitään, mutta kaiholla muistelen niitä aikoja kun siellä vedessä jaksoi sen 1h 20min lillua. Vauhtikin on hidastunut, en enää voi mennä nopeiden uimareiden radalle, mutta ehkä se kunto tästä vähän nousee kuitenkin vielä. Tuskin tuohon 2km asti kuitenkaan yllän ennenkuin alan taas syömään vähän enemmän kaloreita, mutta kyllä se kerkeää.

Meillä on aina paha tapa unohtaa parvekkeelle jos jonkinlaista tavaraa. Sitä kun ei ole katettu, niin kaikki kama on aikalailla luonnon armoilla. Nytkin siellä on koiran sänky, matto ja tuolien tyynyt koska kumpikaan meistä ei vain saanut aikaiseksi haettua niitä pois ennen lumen tuloa. Nyt kun parveke on lumen peitossa, niin sinnehän ei pääse edes puskutraktorilla :D

Joten oikein lumista ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ kaikille lukijoille!! Sekä tietysti rakkaalle suomenmaalle :)

Gagnam Style

Tätä on nyt kovasti harjoiteltu, tanssia siis ei laulua XD Tosin sitäkin voisi yrittää... Korea kuulostaa aika mielenkiintoiselta kieleltä... Avokki muuten vetää tämän tanssi aika hienon elegantisti, paremmin kuin minä XD

Psy- Gagnam Style

Hirmuinen susi!

Pakko tännekin laittaa kuva meidän hirmuisesta julmasta sudesta, eli hauvastamme Minkasta :D Se kun on sellainen maailman kiltein, hupsuin, ihanin ja luttanin hauva ikinä ja aina välillä se äityy kovinkin hurjaksi, etenkin lumihangessa. Aina sanomme, että Minka on sellainen kylmän ilman lumikoira... No tässä todiste siitä, että saatamme ehkä liioitella hieman XD

Pentaripurjantai!

Nonii, tänään on tosiaan se pentaripurjantai, eli puntariperjantai :D Ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun katselin lukemia ja mittoja!!!

Painoa lähtenyt -2kg!!! (eli yhteensä nyt vähän alle kuukaudessa n. 4,5kg)
VY 97 (-1cm) ja eilenhän tuo lukema oli huimat 101!!! Mitä lie yön aikana tapahtunut...
LY 129 (+ 4cm) eilen tuo lantio oli sen 131cm ja se on kertaalleen käväissyt kuitenkin 125cm! Eli en tiedä mitä kroppa tässä nyt oikein turpoilee ja taas epäturpoilee. Olisikohan sitä ovulaatioaika tai jotain? Onneksi nyt taas kuitenkin laskussa nuo sentit.
RY 115cm (-2cm)

Eli nyt on sitten sitä painoakin lähteny vaikka eilen olin ihan epätoivoinen! Ja hassua, että tuota painoa on lähtenyt kun olen lisännyt niitä kaloreita, en syömiskertoja, mutta kaloreita. Voitte uskoa, että olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen tähänkin tulokseen! -2kg viikossa on minulle oikein hyvä tulos :) Ehkä se nyt tästä alkaa sitten vähän tasaisemmin lähtemään tuo paino... Se kilo viikossa edes niin olisi ihan jees. Tai no, kunhan ei nyt ensi perjantaina plussaa ole painoon tullut niin otan senkin jo ihan hyvänä :D

Nyt on melkein kuulkaa voittajafiilis! Tarkitsin vielä tuon painon tässä päivällä, niin näytti muutaman sata grammaa vain enemmän luonnollisesti kun oli maha täynnä ruokaa. Joten uskoisin, että ihan paikkansa pitävää nyt nuo lähteneet kilot. Ensi perjantaita odotellessa :) Ehkä tässä kohta jo alkaa ihmiset huomaamaan tätä kilojen lähtemistä. Yleensä minulla lähtee ensimmäisenä kasvoista, mistä sen sitten huomaakin nopeasti. Vielä viisi kiloa pois, niin olen sellaisessa painossa missä olin 2009 kun vatsamakkarani leikattiin. Sitten voi olla, että otan pikkaisen sihijuomaa sen kunniaksi :D Olen varmasti sen ansainnut :)

Ruokaa ja hauva.

Hahaa, tein kukkakaalihernemuussia ja kyllä siitä tuli oikein hauskan väristä XD ja hyvvee muuten oli, ai että! Ja pakko sanoa, että en olisi kyllä koskaan aikasemmin tullut täyteen tällaisesta annoksesta, eikä tehnyt edes lisää mieli vaikka hyvvee olikin! :P

 Sitten vielä nukkuva hauva, ihan vain koska se on niin <3 Tämän myötä hyvää yötä :)

Puntari torstai tuo pahan mielen.

Puntari perjantai pitäisi olla huomenna, mutta jostain kumman syystä tuli pieni pakkomielle punnita ja mittailla jo tänään. Tässäpä niitä mittoja, eli viimeksi kun mittasin paino oli noussut 500g nyt paino oli sama kuin edellisellä kerralla.

 Aikaisemmat:                      Nyt:
VY 98 (ei muutosta)            101cm (+3cm)
LY 125cm (-3cm)                130cm (+ 5cm)
RY 117cm (-2cm)                115cm (-2cm)

MITÄ HITTOA!!!??? Miten voi olla mahdollista, että sentit tulee takaisin vaikka joka ikinen päivä on kaloreita ihan korkeimmillaankin 1000?! Miten tämä on edes fyysisesti mahdollista?!?! Ymmärrän, että tuo vyötärönseutu voi turvota päivän aikana jopa yli 5cm ja se on ihan normia mutta miten ihmeessä voin selittää tuon lantion levenemisen? 5cm on kuitenkin aika hemmetin paljon.

Mutta näin, melkein takaisin alkupisteessä. Tässä touhussa on nyt oikeasti jotan vialla. Syömättäkään ei valitettavasti voi kokonaan olla vaikka kuinka tekisi mieli. Mutta siis jos ihminen syö joka päivä alle 1000kcl niin minua reilusti laihemmankin pitäisi kaiken järjen mukaan laihtua. Miten voi olla, että tällainen yli satakiloinen manaatti ei sitten saa mitään aikaiseksi. Ja juu, kilpirauhaset sun muut on tutkittu ja fyysisesti ei laihtumisen kannalta pitäisi olla mitään vikaa. Sairastan kyllä myös PCO:ta joka aiheuttaa sen, että laihtuminen on vaikeampaa kuin  normaalilla ihmisellä, mutta eipä sekään nyt näin paljoa voi asiaan vaikuttaa, kyllä näillä kalorimäärillä pitäisi laihtumista tapahtua vaikka olisi mikä sairaus.

Että enpä nyt tiedä mitä tehdä. Jos menen lekurille ja terkalle ne kehoittavat vain syömään terveellisesti ja liikkumaan tarpeeksi. Niin no, kokeiltu on ei toimi... Nälkään näännyttäminen, kokeiltu on, ei toimi. Ainoa mikä aikanaan toimi, oli suklaa, pinaattikeitto, juustopallokuuri, mutta se sitten veikin sairaalaan muutamaksi päiväksi, joten se ei ehkä ollut kovin fiksu laihdutusmenetelmä.

Lääkärillä on asiaa!

Radio Novalla on avautunut jouluradio!!! Ai miten ihanaa!!! Oli vain pakko hehkuttaa :P

Kävin tänään taas lekurissa. Viimeksi oli siis tosiaan nuo maksa-arvot koholla joten otettiin kaikenmoisia kokeita lähinnä siksi, että tähän suolistosairauteen kuuluu usein liitännäissairautena jos jonkinlaista maksan tulehduksellista sairautta. Mutta maksa on siis ihan terve ja hyväkuntoinen mutta rasvoittunut. Mitä ilmeisemmin nuo maksa-arvot ovat siis koholla rasvoittumisen vuoksi. Tosin nämä nykyiset kokeet otettiin kaksi viikkoa jatkuneen Nutrilett-kuurin jälkeen ja oli suuremmat numerot tällä kertaa kuin viimeksi. Jotta tiedä häntä mistä sitten johtuu. Olen nyt kuitenkin niiden takia seurannassa ihan vain, ettei sieltä sittenkin pilkistä jokin kiva maksatulehdus jota ei vain nyt pystytty tavoittamaan, sekin on mahdollista.

Sitten toinen juttu! Minulla oli ensimmäistä kertaa ikinä Somalialainen lääkäri. Oikein mukava ja ammattimainen mutta jotenkin silti hieman yllätyin :D ensimmäinen huolenaihe oli, että osaako kyseinen lääkäri suomenkieltä niin, että tulen ymmärretyksi. No huoli oli täysin aiheeton (tällä kertaa) mies puhui hyvää suomenkieltä ja ymmärsi minun "ei niin hyvän" suomenkielen :D Tuli jotenkin ekana mieleen, että kun Somalialaisethan (ainakin muslimit) eivät kättele naisia eivätkä muutenkaan saa koskea vieraaseen naiseen. Lääkärin työssä tälläkin kertaa joutuu kuitenkin kokeilemaan vatsaa jne. Niin asteikolla 1-10 kuinkakohan epämukavaksi tuo lääkäri olonsa tunsi :D No joo, ammattilainen on aina tottakai ammattilainen sukupuolesta, synnynpaikasta ja uskonnosta riippumatta. Mutta tällinen asia tuli jotenkin silti mieleen.  Mutta ei mitään, hyvä lääkäri oli ja varmaan jatkossakin tapaamme.

MUTTA ärsyttäviä asioita (jotka eivät liity nyt mitenkään lääkärin taustaan) jälleen tämän lihavuudesta puhuminen. Lekuri sanoi, että olenko käynyt ravintoterapeutilla painon pudottamisen merkeissä. Sanoin, että onhan sitä tullut käytyä mutta mitään apua en ole saanut. Siihen lääkäri sitten sanoi, että toki hän ymmärtää, että kyse on siitä mitä potilas itse haluaa, että mitään ei pakoteta. Mutta jos haluaa laihtua niin siihen löytyy kyllä apua. No aijaa :D Mistähän sen avun mahtaa löytää? Kun ei tähänkään mennessä ole oikein löytynyt... Ja suurin ongelmahan minulla on tuo paastoaminen- ahmiminen kierre joka tulee ihan fyysistenkin ongelmien takia. Eli kontrolloin vessakertoja olemalla syömättä. Ja kun on koko ajan nälkä niin illalla sitten ahmii kaiken mitä käsiinsä saa, kun ei tarvitse enää tsempata, tai ei vain kestä enää sitä nälkää. No joo, pieni juttu mutta silti vähän ärsytti tuo asenne "jos vain haluat, niin kyllä laihdut". Ei ole aina siitä halusta nyt kuulkaa se homma kiinni. Oli muuten itsekin aika pullea lääkäri, että pitäisi tietää kyllä mistä puhun :D

Lahjoja nukelle!

Piti vielä tänne laittaa kuva, kun olen osallistunut Hartsilapsissa joululahjavaihtoon. Ideana on siis antaa toiselle Hartsilaiselle lahja jonka arvon pitää olla vähintään 10€. Voi olla ostettua tai itsetehtyä. Aina kun teen itse, niin haluan tehdä sitten vähän kaikennäköistä, että on ainakin jotain mieleistä, etenkin kun nuo käsityötaidot eivät ole mitään huippulaatua :P En viitsi laitta nukkeblogiin kuvia koska siellä käy Hartsilaisia ja lahjanhan on tarkoitus olla salaisuus siihen asti, kunnes vastaanottaja saa sen. Toivottavasti tämä kelpaa :) Pakettiin kuuluu siis 2 x hame, 3 x kaulakoru, pehmolelu, käsilaukku sekä pieni hiusrusetti (joka on ainoa ei itsetehty osanen lahjaa).

Laihduttaminen on suoraan sanottuna pe****stä

Ai että nämä syömiset alkaa kyllä mennä niin perseelleen kuin vain voi. Kalorimäärät siis pysyy hyvinkin pieninä, mutta tällä hetkellä olen mennyt kolme päivää niin, että olen ottanut Nutrilettin aamulla, syönyt ruoan päivällä ja vetänyt siemeniä illalla ja that's it. Tänään kävin elokuvissa ja vedin pikkaisen namia (joo hyi ei saisi) jolla korvasin kaksi ateriaa. Nyt sitten söin ruoan ja illalla vedän yhden pussin ja sen pitäisi ollakin siinä. Selkeästi alkaa nyt lipsumaan noi pussittelut kun ne on nii helvetin pahoja, ei täytä oikeastaan yhtään eikä ne näy painossakaan melkein ollenkaan. Ensi perjantaita jo odottelen, mutta tuskinpa paino ainakaan putoamaan on päässyt. Pahinta on se, että kaikille muille tuntuu kuuri toimivan, muttei minulle. Nyt pitäisi taas ottaa niskasta itseä kiinni ja syödä vaan niitä pusseja eikä korvata yhtä pussia esim. kourallisella siemeniä niinkuin olen muutaman otteeseen tehnyt.

Yksi hyvä juttu tässä on, että vatsalaukku on pienentynyt. Syön noin puolet siitä annoskoosta mitä söin aikaisemmin mikä on ihan hyvä juttu. Nyt kun tajuaisi vielä ruokaa ottaessa sen, ettei ota kukkurallista lautasta kun ei se maha vaan vedä. Onneksi sentään pystyn olemaan syömättä sitten kun maha on täynnä! Se on varmasti se tärkein. Mutta tuntuu inhottavalta aina heittää sitten ruokaa pois vain siksi, että otin liian ison annoksen. Mutta eiköhän tuokin sitten ajan kanssa helpota kun alkaa tajuamaan millainen annos sitten on se sopivan kokoinen. Liian pientäkään annosta en haluaisi ottaa, koska olen päättänyt, että ruokaa EI oteta lisää vaikka olisi kuinka herkullista. Ja on aika ikävää jos jää kovasti nälkä vielä päälle.

Nyt kun tulisi sitä rahaa, niin ostan taas uimahalliin kuukausikortin (kunhan löydän eläkepaperini) se kun ei maksa eläkeiläiseltä kuin sen 25€/kk ja sillä summalla voi käydä 4krt viikossa uimassa. Sitten pitäisi aloittaa tuon kahvakuulan kanssa leikkiminen. Sitä ajattelin, että voisi joka päivä vaikka sen 15min tehdä, ei kestä kauaa ja kroppa varmasti kestää tuon ajan vaikka joka päivä kuulailisikin. Ja juokseminen innostaa jälleen myös, joten sitä tuohon vielä pari kertaa viikossa niin ei ainakaan luulisi, että liikunnan puutteen takia ei kilot tipu. Perkele!

Synttärijuhlaa.

Tänään vietinkin synttäreitäni jo pikkuisen etukäteen. Oli oikein ihanaa saada ne kaikista rakkaimmat saman pöydän ääreen ja juttu siellä lensikin. Ei meitä ollut kuin kuusi, mutta se olikin aika passeli määrä :D Chicosissa oli tällä kertaa ihan passelit ruoatkin. Yleensä välttelen siellä käymistä jos vain on rahaa mennä jonnekin muualla. Mutta nyt kun sitä rahaa ei ole, huomaan käyväni siellä valitettavan usein. Mutta ruoka on nykyään ollut ihan jees. SIellä saa myös valita lisukkeet erikseen ja tilasinkin kanaa vihersalaatin kera. Otin jäliruoankin ja tällä kertaa kyse ei ollut sortumisesta vaan olin ihan päättänyt, että synttärin kunniaksi voi laittaa pikkuisen suuta makiaksi. Valitsin pannukakkuja jätskin ja mustikkahillon kera. En ihan koko annosta jaksanut ja maha alkoi valittaa melkein heti kun oli ensimmäisen haukun ottanut XD Mutta minä en valita, hyvvee oli!

Ja tietysti kun on kavereitani kyse, niin sain aivan ihania, jopa uniikkejakin lahjoja :) Ja tähän väliin voin siis kertoa, että täytin niinkin paljon kuin 31v vaikka lahjani vaikuttavatkin enemmän 10-vuotiaan lahjoilta, mutta olenkin poikkeuksellinen lapsekas aikuinen :D

Sain siis Dinosaurus-pelin jota olin toivonut joululahjaksi :D Mies raukka joutuu vielä pelaamaankin sitä kanssani XD Paketista löytyi myös ihania tuoksutuotteita. Haihattelijalta tuli paketillinen kaikkea ihanaa <3 askartelu- ja ompelu kamaa sekä hiusjuttuja ja juuri oikean värisiä. Sain myös kolmannelta ystävältä korvikset ja ihanan Mauri Kunnaksen joulupallon. Sisällä oli myös aivan ihana ylläri, kaksi dinosaurusta jotka ystävä oli ITSE maalannut :D Todella mainion ja hienon näköiset, eikä kenelläkään ole taatusti samanlaisia.


 Miehekkeeltä sainkin Monster High Create a Monster paketin joka sisälsi merihirviön ja vampyyrin. Paketti oli aivan ihana. Harmi vain, että vaikka paketti on naurettavan kallis siitä saa rakennettua VAIN yhden nuken kerralla. Eli aikamoista rahojen huijausta taas. Tässäpä kokoamani merihirviö, tykkäsin sen nassusta enemmän kuin vampyyrin :) Jostain täytyy kyllä hankkia toinen tuollainen torso ja peruukki jotta saan rakennettua myös vampyyrineitokaisen.

 

Sitten vielä kuvat hienoista customoiduista dinosauruksista! Lempi dinosaurukseni on Triceratops ja vaikka nämä kaksi muistuttavatkin Triceratopisia ne eivät sitä ole, Ceratops-sukuun kuuluvia kylläkin. Keltainen on mitä ilmeisemmin Brachyceratops ja Punainen taasen on Centrasaurus (luulisin).

Perjantaipuntari!

Hohhoijaa ja perkele. Perjantaipuntari ja mitat ovat tällaiset:
VY 98 (ei muutosta)
LY 125cm (-3cm)
RY 117cm (-2cm)

Kiloja +500g.
Eli kolmen viikon pudotuksen saldo on niinkuin huima kuin 1.5kg. En yhtään ihmettele, miksi lihavat eivät vain kestä tätä laihduttamista ja valitsevat mielummin nauttivansa elämästä lihavana kuin tällaisen paskamaisen rääkin itselleen. Noh... Etiä päin vain. Olisi nyt edes samana pysynyt tuo paino niin olisi ollut ihan jees. Miten voi tulla plussa kiloja miinus kaloreilla?

Eilen kävin taas lenkilläkin pitkästä aikaa ja juoksin sen 15min mihin joskus tuossa vuosi sitten jäinkin. Eli kunnossa ei ole tapahtunut kummoisia muutoksia, vaikka olenkin tässä viimeiset puolisen vuotta vain maannut... Ihme juttu :D

Vähähiilihydraattinen, maidoton, lihaton, viljaton ja vähärasvainen ateria kokonaisuus.

Pakko teillekin jakaa kuva tämänpäiväisestä Paelo-dieetin mukaisesta ruoasta. Eli tarjolla on lanttumuussia, vihersalaattia ja kala-katkarapukastiketta.

Muussi tehtiin helposti vain keittämällä lanttuja tarpeeksi kauna, jotta niistä tulee oikein pehmoisia. Vedet pois (kannattaa säästää hieman keitinlientä ellei halua käyttää kermaa tai maitoa) ja lantut muussiksi. Laitoin ihan pikkuisen voita, ihan vain koska se maistuu hyvältä, mutta se ei ole pakollista. Lisäksi suolaa ja pikkaisen nestettä. Itse lisäsin kaurakermaa, mutta voi käyttää ihan normikermaa tai maitoa. Jos mikään noista ei kelpaa, niin sitten tuota keitinlientä. Itse keitin lantut kasvisliemikuution kera, mutta sekin on ihan itsestä kiinni miten tykkää. Simppeliä! Ja pakko sanoa, että maistui erinomaiselta! Kaveri jolle tarjosin oli ihan innoissaan. Tykkään itse erittäin paljon perunamuussista, ja eihän tämä nyt ihan sama asia ole, mutta hyvänä kakkosena tulee ehdottomasti!

Vihersalaattiin tein itse vinaigretten laittamalla 3 osaa öljyä 1 osa balsamicoetikkaa, teelusikallinen sitruunan mehua, suolaa ja pippuria. Tässäkin voi leikkiä vaikka miten paljon eri etikoiden, marja/hedelmämehujen ja mausteiden kanssa. Kunhan muistaa tuon etikan ja öljyn suhdanteen. Kunnon vatkaus vaikkapa pullossa jotta ainekset hetkellisesti sekoittuvat. Tämän kastikkeen voi tehdä vaikka pari päivääkin aikaisemmin ja säilyttää pullossa huoneen lämmössä. Muistat vain ravistaa kunnolla ennen käyttöä. Salaattina tammenlehväsalaattia ja salaattisekoitus jossa on ties mitä vihreitä lehtiä.  Mukaan tomaattia ja auringonkukansiemeniä. Simppeliä ja todella hyvää.

Kala-katkarapukastike jäi vähän liruksi johtuen kaurakermasta. Se ei lupauksista huolimatta tosiaan ollut lähelläkään oikeaa kerman koostumusta, mutta syötävää tuosta ruoasta tuli kuitenkin. Eli seitiä pannulle, matkaan kasvisliemikuutio, mausteita ja kun seiti on kypsää heivataan perään kaurakerma sekä vähän sitruunanmehua. Katkaravut lisätään vasta ihan loppuvaiheessa, etteivät ne muutu sitkeikti. Ja voila! Helppo, herkullinen ja suhteellisen edullinenkin ateria ilman maitotuotteita, viljaa, lihaa, ja ylimääräisiä hiilihydraatteja. Ja jos haluaa jättää tuon kerman, voin ja salaattikastikkeen öljyn pois tulee erittäin vähärasvainen ateria :)

Minun Naked Truth.

Vähän tuohon edelliseenkin postaukseen viitaten haluan ottaa osaa Naked Truth-haasteeseen. Tämä on siis Tyyliä metsästämässä bloggaajan "haaste" ottaa itsestä kuva ilman meikkiä ihan au naturel ilman mitään muokkauksia. Tässä pätkä kyseiseltä blogilta:

"Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos."

Ja koska asia on mielestäni erittäin tärkeä, laitan omankin pärstäni tässä likoon. Normaalisti en sitä tekisi. Mutta jos joku nyt minut tunnistaa ja haluaa tulla keskustelemaan kanssani kakka-asioista, niin siitä sitten vain :D Ihan täysin suihkunraikas en ole, ja vaatteetkin on päällä mutta meikkiä ei ole ja hiukset on vain vedetty taakse ponnarille. Photoshoppausta en omien kuvieni kanssa harrasta, joten myös nämä kuvat ovat koskemattomia lukuun ottamatta pientä tuhrua tuossa paidan alaosassa josta olen poistanut nimimerkin jota käytän toisaalla, tunnistamissyistä. Tosin tämä on ihan normaalikin look minulle, mutta laitetaan nyt tännekin jonon jatkeeksi.

EDIT: kuvat on otettu pois koska ne on varmasti jo kaikki halukkaat nähneet :)

Lihavatkin ovat ihmisiä, naisia, äitejä, tyttäriä, siskoja, vaimoja sekä rakastajia.

Nutrilett-kuuri edelleen porskuttaa, tosin ystävien neuvosta otin nyt yhden normaali aterian päivääni. Nyt onkin paljon parempi olla kun ei ole niitä mielitekohimoja ihan koko ajan ja kylmäkään ei enää samalla tavalla vaivaa. Paino ei ole tippunut, muttei ole noussutkaan. Katsotaan nyt mitä sen kanssa sitten tapahtuu. Onhan se ärsyttävää rääkätä itseään ilman, että painossa tapahtuu mitään muutoksia. En yhtään ihmettele, miksi jotkut lihavat ihmiset päättävät jättää laihduttamisen seuraavaan elämään ja elää tässä ja nyt lihavana ja tyytyväisenä. Ei tämä pidemmän päälle ole kuulkaa mukavaa tai helppoa. Toki sitä nyt hoikkien ihmisten on varmasti vaikea tajuta kun ei ole koskaan ollut tarpeellista oikeasti laihduttaa muutamaa kiloa enempää.

Täytyy sanoa, että melkein ennemmin nostan hattua niille lihaville naisille, jotka ovat päättäneet olla tyytyväisiä itseensä juuri sellaisina ihanina naisina kuin he ovat. Nyky-yhteiskunnassahan lihavalla naisella ei ole mitään arvoa, ellei tämä ole koko ajan laihduttamassa tai muutoin yritä muuttaa itseään "parempaan" suuntaan. Mikään ei ole monelle hoikalle ihmiselle elämää järkyttävämpää kuin se, että lihava ihminen EI laihdutakaan vaan on ihan tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin on!!! Tämä oikein huokuu erinäisillä keskustelupalstoilla ja pulleampien naisten blogeilla. Oikeasti, ei ole ihmisellä ihan kaikki omassa elämässä kondiksessa jos pitää tulla muita haukkumaan sen takia, että kyseinen haukuttava sattuu olemaan lihava. Kaikista ongelmistani ja lihavuudestani huolimatta, en TODELLAKAAN haluaisi olla yksikään noista "anonyymeistä" laihiksista jotka kulkee pitkin nettiä morkkaamassa lihavia (tai muutoin heidän mielestä erilaisia tai rumia) ihmisiä.

Ennen kuin morkkaat kenenkään ulkonäköä katso peiliin. Jos näet vain täydellisyyttä, kannattaa hakeutua  hoitoon. Jos näet itsesi realistisin silmin huomaat, ettei sinulla oikeastaan ole mitään asiaa mennä kenellekään sanomaan mitään tämän lihavuudesta, laihuudesta, finneistä, hiuksista, rumuudesta, sairauksista tai mistään muustakaan negatiiviseen sävyyn. Mielipiteitä saa olla, mutta mielipiteetkin voi sanoa nätisti tai jos tietää, että ne loukkaavat, voi olla sanomatta. Moni nettikommentoija ei varmaan edes tajua millaisen idiootin tekee itsestään muiden silmissä kommenteillaan. Toki niitä on hauska ulkopuolisena lukea, mutta jos ilkeys osuu omalle kohdalle ei niiden lukeminenkaan ole kovin kivaa, vaikka tietää, että kyseessä on joku täysin elämässä epäonnistunut retardi yksilö.




Ja vielä pieni asiaan kuulumaton sivuhuomio;  Mitään kummoisempaa ei olekaan tapahtunut paitsi, että kuntoutuspoliklinikan lekurin kanssa päätettiin hakea seuraava vuosi vielä kuntoutustukea. Ylläri olikin suuri kun paperit saapuivat tänne ja niissä luki, että tärkein asia joka työkyvynparantamiseen vaikuttaisi, olisi masennuksen lieventyminen (tai jotain sinne päin). No jos tuolla lohkeaa työkyvyttömyyseläke helpommin niin mikäs minä olen vastaan panemaan. Ja tottahan se on, että masennukseni rajoittaa elämääni varmasti yhtä paljon kuin tuo veskissä juoksiminen ja nukkuminen. Lekuri oli muutenkin oikein mukava ja sanoi sen, mitä olen itsekin jo pidempään ajatellut, että laitetaan hakemus suoraan vaan koko vuodelle ja arvioidaan sitten paremmin. Ammatillista uudelleenkouluttautumista miettiessä sitten tämä vuosi.

On se nyt kumma...

Melkein  jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Kaikki luitte varmaan miten mukavaa ja helppoa tämä Nutraaminen on? Noh, olen laihtunut sitten aika tasan -2kg!!! Ei jumankekkana kun pistää vihaksi. Ei oikeasti voi olla näin vaikeaa. Tosin, olenhan aikaisemminkin yrittänyt laihduttaa ja kaikista yrityksistä huolimatta ihmetellyt, että mikä helvetti se on kun ei ne kilot karise. Jotenkin kuvittelin, että tämä olisi se varma juttu mutta ei... -2kg tällaisella kuurilla on aika helvetin vähän kahden viikon saaliiksi. Toiset kun on saaneet -5kg VIIKOSSA!! Ei perkele kun ketuttaa. Tähän nyt vielä haluan sanoa, että muutama ystäväni jotka saman kuurin kanssa seikkailevat ovat saaneet todella hyviä tuloksia aikaiseksi, jokainen laihtuu jne. Eli en voi syyttää, että olisi kyseessä paska kuuri tai huono, muttei selkeästi nyt oikein minuun iske. Silti se peräänantamaton perfektionisti minussa pakottaa jatkamaan eteenpäin nyt vielä ainakin viikon. Katsotaan sitten uudestaan.

Mitoissa kuitenkin jotain muutosta tapahtunut. Tosin, en tiedä yhtään mikä on hyvä senttimäärä viikolle tai kahdelle, mutta tässä uudet mitat.

Paino -2kg

RY 119cm- 119cm (-0)
VY 103cm - 98cm (-5)
LY 134cm- 128cm (-6)

Joskus vuonna 2005 laihduin ahtaumani takia 25kg 3 kuukaudessa, eli aika sutjakkaan. Ihmettelen vain, että miten se on tapahtunut kun söin lähinnä pinaattikeittoa, suklaata ja juustopalloja sekä irtokarkkeja. Anemiahan siitä tuli ja sairaalaan jouduin, mutta miten voi olla, että tuollaisella ruokavaliolla laihduin, mutten tällaisella. Vai onko kyseessä se, että saan liian vähän kaloreita, ja kroppa ei vain luovu sitten niistä kiloista... Who knows.

On se nyt perkele!

Nyt kyllä perun kaikki puheeni tämän dieetin helppoudestaa. Kuten arvelinkin, niin nyt alkaa tökkiä ja pahasti. Kylmä on koko ajan, tätäkin kirjoitan hanskan kädessä ja takki päälllä, ja ihan sisätiloissa olen. Nälkä on koko ajan, aluksi se oli  jopa innostavaa nyt alkaa se vatsan tyhjyys kyllä jo ahdistaa ja tuntua todella pahalta. Herkkuja tekee mieli edelleen ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Katosn pakonomaisesti ruoka-ohjelmia ja päivät koostuvat lähinnä haaveilusta, että mitä sitä söisi sitten kun saa syödä. Eli kaikki pyörii vain ja ainoastaan ruoan ympärillä jota ei kuitenkaan saa syödä. Sen olen huomannut, että miten se elämä muutenkin pyörinyt sen ruoan ympärillä. Se on tähän asti ollut oikeastaan ainoa ilo ja ahdistuksen poistaja, nyt kun sitä ei ole, olo on sen mukainen.

Eli en voi sanoa, että suosittelisin tätä kuuria kenellekään, ei ole todellakaan helppoa. MUTTA jääräpäisenä jatkan silti eteenpäin, odottaen, josko vaikka helpottaisi taas jossain vaiheessa. Perjantaina olisi se punnitus ja nyt on parasta olla lähtenyt sitä läskiä tai muuten on koko rääkki tullut sitten tehtyä ihan turhaan... Ymmärrän hyvin niitä, jotka sanovat, ettei tämä kuuri voi toimia. Jos oikeasti tällaisena jatkuu en usko, että kukaan sitä oikeasti pystyisi jatkamaan. Mutta samalla tiedän kuitenkin montakin eri kaveria jolle kuuri on toiminut juuri niinkuin on pitänytkin. Eivätkä ole nälkää nähneet. Minussa on siis jotain vikaa. Toivon, että tämä nälkä nyt edes lähtisi pois. Kylmyys vaivaa myös siinä mielessä, etten oikein voi lähteä mihinkään kun mikään muu ei riitä kuin kaksi peittoa päällä... Sepä olisi aikamoinen näky tramissa :D

Kauheeta rääkkiä tämä nyt on... Toivon todella, että jossain kohtaa helpottaa. Kun tähän on nyt lähtenyt niin pakko se on loppuun asti viedä perkele. Sitäpaitsi, haaveilen jo kaikista niistä ihanista vaatteista joita voisin sen 15 kiloa laihempana käyttää... Se onkin ainoa mikä tällä tiellä pitää. Terveydestä viis, se on meikäläiseltä jo mennyt. Minä teen tämän ihan silkkaa pinnallisuuttani. Repikää siitä!

Edit: suuri kirjoitusvirheiden määrä johtuu siitä, että tosiaan kirjoitan hanskat kädessä. Ihan vain ilkeyttäni jätän virheet tähän muistoksi tästäkin touhusta XD

Kuntoutustukihakemusta eteenpäin taas!

Tänään kävin kuntoutuspoliklinikalla taasen ja tällä kertaa lääkäri oli sitä mieltä, että kirjoitetaan edelleen määräaikaista kuntoutustukea mutta nyt vuodeksi kerrallaan. Ihan hyvä juttu, mutta ihmettelen miksi tuo määräaikaisuuskin on laitettu aina joko puoleksi-tai yhdeksi vuodeksi. Tämä meikäläisen sairaushan ei tästä parane mutta ymmärrän kyllä, että potentiaalia opiskeluun tms. varmasti tulevaisuudessa sitten jossain vaiheessa on. Mutta ei tällä hetkellä. Ja olen jo ollut kuntoutustuella sen kaksi vuotta melkein... No mutta, näillä mennään. Katsotaan vielä mitä se Varma asiaan sanoo. Se kun ei tarkoita, että vaikka asiantunteva lääkäri kirjoittaa tuota kuntoutustukea, että eläkeyhtiö tai Kela sen hyväksyy. Heillä kun on ne omat lääkärit jotka ovat niin äärimmäisen hyviä duunissaan, että pystyvät kuin selvännäkijät bongaamaan meidän jotka huijaamme vain sairastavamme. Nämä samaiset lääkärit kun kykenevät tekemään päätöksiä ilman, että edes potilasta koskaan tapaavat. On se jännä juttu.

Huomenna olisi sitten aika maksan ultraääneen ja verikokeisiin. Lääkärit eivät suostu uskomaan, että veriarvoni (sokeriarvot sun muut) ovat ihan kunnossa vaikka olen näinkin ylipainoinen :D No hyvähän se on, että tutkivat, ainakin tietää olevansa kunnossa. Tosin tuo maksan ultraääni tehdään nyt sen takia, että  maksa-arvot ovat nousseet pikkaisen ilman mitään näkyvää syytä lyhyen ajan sisällä. Todennäköisesti kyse on vain rasvamaksasta mikä nyt ei ole kovin kummoinen juttu, mutta hyvä tietysti ottaa selvää, ettei ole kyse jostain vakavasta.

Tänään söin muuten yhden toffeepalan! Sitä ne mielettömät himot tekevät. MUTTA se riitti se yksi pala :D Ei himota enää. Eli ei nyt mikään kovin paha repsahtaminen. Vähän inhottavalta tuntuu kun on ihan koko ajan sellainen pieni tyhjyyden tunne tuolla vatsassa jota näläksikin kutsutaan. Mutta kyllä sen kestää. Iltaisin jopa tuntuu jotenkin hyvältä se nälkä, se kun tietää tuloksia. Sitä vähän pelkään, kun kaikki nämä syömishäiriöt ovat aikalailla kytköksissä toisiinsa, ettei sitten tule ylilyöntejä tämän dieetin kanssa. Mutta eiköhän sitten kaverit viimeistään tule vähän puhumaan järkeä jos tässä itseään alkaa kuoliaaksi kuihduttaa. Syömishäiriöisellehän tämä Nutrilett dieetti ei tosiaan ole hyvä idea, mutta mitään muutakaan keinoa en ole keksinyt, eikä tuolla syömishäiriöpuolella ole oikein ollut mitään puheita laihtumisesta ja laihduttamisesta. Laihduttaminen nimittäin on vähän sellainen kielletty aihe, sitä kun ei saisi harrastaa. Ensimmäinen ja suurin sääntö syömishäiriöiselle on se, että laihduttaminen pitää lopettaa. Tuloksia haetaan elämäntapamuutoksella. Ja siis ihan seison täysin tuon asian takana mutta tässä sitä silti ollaan.

Minulla on muuten sinne syömishäiriöpuolellekin tuossa joulukuun alussa tapaaminen... TIEDÄN, että siellä ei tykätä tästä Nurtaamisesta mutta en tiedä onko sitä järkeä salatakaan. Pelkään myös vähän, että joku muu ryhmäläinen alkaa ottaa mallia minusta ja homma meneekin ihan metsään. Tosin aikuisia tässä ollaan joten jokainen on ihan itse vastuussa omista päätöksistään. Jos nyt olisi edes vähän hoikistunut siihen mennessä niin tuntisi saavuttaneensa ainakin jotakin :P

Maha vetää vaikkei saisi...

On sitä nyt vietetty sitten isänpäivää oikein kunnolla :D Tuli syötyä liikaa, vaikka piti vain "vähän" maistaa. Minulla ei selkeästi toimi tämä, "otan vain pikkuisen". Sitten sitä on vain pakko jatkaa sitä syömistä, siinä ei auta kaikenmaailman itsehillinnätkään pätkän vertaa. Mutta onneksi sen pystyin pitämään, että päivän kokonais kalorisaldo ei ylittänyt 1500kcl. Eli päivä menee kategoriaan +-0, ei laskua muttei nousuakaan. Eiköhän sen yhden päivän voi nyt uhrata :) Huomasin myös, että vatsalaukku olisi kyllä vetänyt vaikka kuinka jos olisi antanut. Eli vatsalaukun pienentymistä ei ole ainakaan tapahtunut tämän viikon aikana. Innolla odotan seuraavaa perjantaita joka on punnituspäiväni, että kuinka paljon paino on tippunut.

Alkaa muutenkin nämä litkut kyllä kyllästyttää. Makeat menee vielä helposti kun ne on kylmiä ja saa vedettyä ihan vain suoraan. Taidan ostaa seuraavan satsin niitä enimmäkseen. Jotain suolaista pakko kyllä tottakai myös hankkia, ettei mene ihan makeaksi koko elämä :P Tänään päätin olla syömättä pussikeittoa ja otin iltaseksi kanafileen ja salaattia. Kaloreita tuli tuskin paljoa enempää kuin mitä pussikeitosta, mutta ai kun maistui hyvältä. Nyt kun vielä pääsisi näistä herkkuhimoista eroon olisi ihan jees. Onneksi himot ovat pysyneet sellaisena, että ne pystyy vielä vaientamaan. Etenkin kun saa ottaa sitten vaikka yhden makean patukan.

Ainoa erittäin inhottava "sivuoire" tässä ketoosissa on tämä kylmyys. Joudun käyttämään koko ajan tumppuja ja villasukkia ja vähintään kolmea paitaa. Nukkumaan mennessäkin pitää olla pyjama, villasukat ja tumput :D Ihan mahotonta! Eipä ole aikaisemmin tällaisestakaan joutunut kärsimään. Villasukkiakin alan yleensä käyttää sitten vasta kun ulkona näyttää kunnolla pakkas-asteita. Sukkiakin aloin käyttää ulkona vasta tuossa viikko sitten XD

Mahalle tämä kuuri tosin on tehnyt ihan hyvää. Yöllä ei tarvitse juosta veskissä ihan yhtä usein, ellen erehdy ottamaan sellaisen makian juoman, ne pitää ajoittaa aina aamulle ja päivälle. Ja tuo herkuttelupäivä ei vaikuttanut myöskään mitenkään mahaan. Mitä kyllä ihmettelen kun pelkäsin kovasti, että sen jälkeen tulee sellainen lahtausyö, ettei tosikaan.  Mutta ei, ihan hyvin meni :)
Eli ei muuta kuin hommat jatkuu niinkuin ennenkin. Jos nyt jotain kilojakin saisi pois vihdoin viimein :P

Ei ne läskit sitten lätisseetkään...

Tulenpa nyt tännekin nurisemaan. Eli viisi päivää nyt tätä dieettiä pidetty yllä ja joka päivä kalorit jääneet aikalailla alle sen 700kcl. Mitoissa ei mitään eroa (lantionympärys olisi pienentynyt 4cm mutta voi olla tietysti mittausvirhe, muuta mitat kun ovat pysyneet ihan samana). Eli sellaista... Ei nyt hirveästi ehkä motivoi tämä dieetti kun ei sitä laihtumista ole tapahtunut edes tässä viidessä päivässä. Katsotaan nyt vielä ensi viikkoa ja jos ei mitään tapahdu niin sitten onpi aika turha koko hommaa edes jatkaa. Turha rääkätä itseään saamatta tuloksia aikaan. Ja vielä kun olen aika natsi itseäni kohtaan, että jätän viidennen aterian syömättä jos kalorit olisi menossa yli sen 700kcl, mutta kun ei niin ei.
Eli sellaista tänään. Kiitos ja hei.

Nutrilett vie mukanaan!

Minä kun muutkin!!!!
Eli nyt on jonkinlainen Nutrilett villitys kaveriporukassani joten itsekin päätin sitä kokeilla, utelias ja epätoivoinen kun olen! Tänään on kolmas päiväni kun syön vain Nutrilett tuotteita viisi krt. päivässä. Fiilis on erinomainen, tuntuu kuin olisi energiaa vaikka mihin! Kaverikin sanoi, että normaalisti olet kuin kivi joka hengittää ja nyt menen melkein jo maanisen puolelle XD Varmasti jotain  endorfiinien kerääntymistä kun kroppa näkee nälkää tms. Uskoisin, että tämä mania kyllä tästä tasoittuu ajan myötä. Itselläni olisi tarkoituksena syödä näitä Nutriletteja VÄHINTÄÄN kaksi viikkoa, ihan minimissään siis. Tahtoisin pystyä kahteen kuukauteen ja siihen pyrin, mutta jos homma alkaa kaatua (kroppa ei kestä tms. ) niin sitten lopetan tuon kahden viikon jälkeen. En kuitenkaan ihan hirveästi ala itseäni rääkkäämään.

Sen voin kertoa, että suklaa- ja mansikkajuomat ovat aikas äklöjä, mutta menevät  kun nopeasti vain vetäsee nassuun XD Niistä menee myös ikävästi maha sekaisin, eli puolen tunnin sisällä nauttimisesta tulee sitten uloskin. Nuo lämpimät keitot eivät ole kovin kummoisia nekään, mutta menettelevät, aika lailla saman makuisia kuin esim. kuumat kupit. Tuo hunger control smoothie on aivan ihana! Sitä voisi juoda vaikka kuinka paljon, valitettavasti vain hinta on sellainen, ettei siihen pidemmän päälle ole varaa ellei ole hyvätuloinen. Tuo pasta tuolla nurkassa on myös ihan ok, etenkin sitten kun alkaa nuo litkut tökkiä, ei mikään kummoinen mutta se pitää kyllä sitä nälkää vähän aikaa. Maapähkinäpatukka ei ole minun makuuni, mutta uskon, että jos maistaisin joitain toisia patukoita tykkäisin varmasti!

Lähtömitat ovat tällaiset:
Rinnanympärys 119cm
Vyötärönympärys 103cm
Persus, eli lantionympärys huikeat 134cm!

Vyötärön ja lantion välinen ero onkin aikamoinen, yli 30cm! Olen aina tiennyt, että minulla jonkinlainen vyötärö löytyy mutta huhhuh... Aikamoinen perse XD

Pakko kyllä sanoa, että minulla on melkein koko ajan nälkä vaikka syönkin tuon viitisen kertaa päivässä. Sinänsä se ei haittaa koska olen hyvin tottunut paastoaja, yleensähän syön ensimmäisen kerran vasta viiden kuuden maissa illalla... Aamupalasta tietoakaan :D Mutta toivon silti, että alkaisi kroppa vähän tottua tähän systeemiin ja se nälkä sieltä lähtisi pois ja edes vähän saisi sellaista kylläistä oloa. Saas nähdä miten akan käy. Mutta yllättävän helpolla tähän asti  mennyt ja 3-4 ensimmäistä päivää pitäisi olla ne vaikeimman. Eli olen aika positiivisella fiiliksellä.

Tein tänään myös (kun oli energiaa oikein kunnolla) vähän jo joululahjoja ihmisille :P Tässä kuvassa on siis heijastimet jotka olen tehnyt äidilleni ja siskontytölleni. Heistä kumpikaan ei lue blogiani, joten voin heidän lahjoistaan kirjoittaa vapaasti :D Tuonne taakse tulee varmaan jonkinlainen hakaneula systeemi jotta tuon saa takkiin kiinni. Toivottavasti kelpaavat.