Puntariperjantai

Ei mene niinkuin pitäisi ei. Kiloklubissa sanottiin, että jos haluaa viikossa laihtua kilon, pitäisi pitää kalorit joka päivä 1000kcl miinuksella vähintään. Siihen vielä reilusti liikuntaa, niin jo luulisi, että paino tippuu... Vaan ei. Joka päivä yhtä lukuunottamatta on ollut yli 1000kcl miinusta ja liikuntaa sen 8h viikossa. Painoa pudonnut huimat 300g!!

Mittoja en edes ottanut kun sain vyötärönmitattua
VY: 90 (+4.5cm)
Että näin.

Nyt kokeilen uutta tyyliä, eli lasken tuon liikunnan minimiin, niin, että tulee vain tasan se pakollinen 1500kcl kulutettua viikossa ja syömiset pidän siinä missä aikaisemminkin. Eli liikuntaa pois ja kaloreita ylemmäksi. Siitä seuraavalla viikolla sitten pidän liikuntaviikon, eli lisään kaloreita ja liikun sen verran kun tuntuu kivalta (eli tod. näk. sen 8h ainakin). Näin voisin yrittää saada kroppaa vähän sekaisin ja liikuntaviikkoina ei odottaisikaan mitään suurempia pudotuksia. Laihdutusviikolla taas ei lihasmassa ainakaan kasva, joten pitäisi sitä painoakin tippua edes jonkin verran. Tätä kokeillaan seuraavat pari kuukautta. Saa nähdä mitä käy.

Nyt on sellainen fiilis, että jos joku tulee vielä sanomaan että "kyllä sitä kaikki laihtuu jos syö vähän ja liikkuu paljon" niin tulee kyllä köniin. Paskanmarjat sanon minä.

Juhannuksen ruokasaldo!

Nyt on juhannus takanapäin ja Beef Wellingotnit sekä Banoffee piirakat syöty! Laskin, että yhdessä Banoffee piirakassa on n. 4000 kcl ja taidettiin aikalailla syödä miehen kanssa tuo piirakka päivän aikana puoliksi. Beef Wellingtonissa sen sijaan ei kaloreita ollut älyttömyyksiä, n. 800kcl per annos. Se salaatin kera onkin ihan hyvä päivällinen.

Banoffee piirakka onnistui paremmin kuin hyvin! Ainoa ongelma oli, että kyseinen piirakka olikin TODELLA kaloripitoinen, etenkin kun teimme sen kerma/Omar sekoitukseen. Eli kondensoidulla maidolla saisi kaloreita laskettua huimasti, seuraavaksi pitää siis kokeilla sitä ;)
Kermainen ja toffeinen piirakka meni kyllä nopsasti parempiin suihin. Seuraava yö oli kyllä yhtä helvettiä. Kun on kroppaa pitänyt nälässä yli puolisen vuotta ja korkeimmillaan vetänyt sen 2000kcl silloin kun on ollut erityinen hiilari/herkkupäivä... Yli 3000kcl päivässä ei ole tuolloin hyvä idea. Itku isosta herkusta :P Mutta kerrankos sitä. Eipä tuo laihdutukseenkaan paljoa vaikuta sillä nyt olen ollut seuraavat päivät TODELLA pienillä kaloreilla, pitää vähän ottaa takaisin.

Beef Wellingotn ei ollut ihan minun makuuni... Möhkäleet olivat uunissa n. 20min (suositus oli 25-35min) ja niin siinä kävi, että liha oli ylikypsää ja kuori oli hivenen raakaa paksummista kohdista. Kenties lihan olisi pitänyt olla isompi grammamääriltä, ettei se olisi kypsynyt kokonaan...  Noin muutenkin oli ihan liian rasvainen ja tuhti ateria minun makuuni (niin vedin paljon mielummin tuota kermaista ja sokerista Banoffeeta...). Ja sienet jättäisin ensikerralla kokonaan pois tuolta lihan ja kuoren välistä, se ei oikein sopinut minun makupalettiini vaikka perinteinen tapa onkin. Mies valitteli kovasti, että Wellingtonia oli todella vaikea syödä... Johtui osittain varmaan myös siitä, että liha oli ylikypsää niin se ei ollut niin mureaa kuin olisi voinut olla.

Seuraavana päivänä käytiinkin grillaamassa avokin veljen ja tämän tyttöystävän kanssa. Valitettavasti unohdin ottaa kameran mukaan, joten niistä herkuista ei ole kuvaa. Ihmettelin suuresti kotona, että kun ynnäsin kaiken syömäni (ja lisäsin siihen vielä 10g rasvaa ihan varmuuden vuoksi) niin olin syönyt vain 666 kcl koko päivänä! Ihmettelen suuresti moista kalorimäärää, sillä vedin vielä yhden makkarankin ja mielestäni söin ihan tuhdisti... Tosin rasvaton liha, kasvikset, sienet ja yksi makkara ei nyt hirveästi niitä kaloreita saa aikaiseksi vaikka siltä voisi tuntua. Hyvää oli ja pitää grillata joku pv. uudemman kerran! Jos vain löytyy paikkaa missä grillailla :P

Puntariperjantai

viime perjantaina en muistanutkaan tänne puntarointeja merkata, mutta painoa oli tippunut huimat 1.4kg! Olin ihan innoissani, vihdoin tämä minun dieettini alkaa toimia niinkuin sen kaiken järjen mukaan pitäisi toimia. No tänä aamuna olikin sitten karumpi herätys. Paino noussut 500g!?!?!? Mitenkään moisen ei pitäisi olla mahdollista kun liikuntaa on ollut 8h viikkoon ja kaloreita lautasella on ollut keskimääräisesti 1600kcl. Tämä vituttaa, ahdistaa ja suoraan sanottuna ihmetyttää ihan helvetisti. Mikä helvetti tässä painon pudotuksessa oikein mättää?

Ja joo joo "ei ne kilot ole hetkessä tulleet niin ei ne hetkessä lähdekään" ja "kyllä kilon pudotus kahdessa viikossa on ihan hyvä pudotus"
Jep ei ne kilot lähdekään hetkessä, mutta pitäisi niiden lähteä kaiken fysiikan järjen mukaan nopeammin kuin mitä tällä hetkellä lähtee. Ja ei, kilon pudotus viikossa ei ole hyvä tulos verrattuna työn määrään minkä kilojen eteen teen. Tai verrattuna ruoan määrään jonka jätän syömättä kilojeni eteen. Jokin tässä ei nyt vain täsmää, enkä saa päähäni, että mikä se voisi olla.

Olen myös tietoinen, että stressi ja ahdistus voivat vaikeuttaa laihtumista, mutta SILTI jos liikkuu runsaasti ja syö aika vähäisesti, pitäisi niiden kilojen tippua (tai ei ainakaan nousta). Äh en tiedä... Tekisi mieli vittuuntua niin, että laitan koko paska dieetin läskiksi ja alan syömään kuin sika. Mutta en sitä kuitenkaan tee, koska se alkaisi vituttaa vielä enemmän kuin tämä kilojen laskun jahtaaminen. Eli edelleen samalla kaavalle eteenpäin. Mistähän voisi laihdutusasioista kysyä sellaista asiantuntevaa neuvoa? Personal Trainerit ei kiinnosta, ne on kalliita ja salille en ole kuitenkaan menossa ja heidän mukaansa, jos ei käy salilla ahkerasti, ei voi laihtua. Voihan tuo olla tottakin, mutta tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat laihtuneet ihan ilman sitä kuntosalilla käyntiäkin. Ravintoterapeuteista ei ole laihduttamisen suhteen ollut mitään apua, eivät ole tuntuneet olevan kovin tietoisia ravinnosta ja laihduttamisesta noin ylipäätään (jos syö kaloreita määrän X et voi estää laihtumista... Niinhän sitä voisi luulla), lääkärit hokee sitä kuuluisaa "jos syöt vähemmän kuin kulutat, laihdut" eivätkä ne osaa neuvoa tuon taivaallista liikunta-asioissa tms. Joten mistä siis kysyä?

Olen suoraan sanottuna kyllästynyt näihin mittojenkin ottamiseen, mitään muutoksia ei ole tapahtunut kuukausiin ja 1-3cm muutokset ovat aika pieniä, ja voivat olla ihan vain sattuman mukaisia virhemittauksia. Ottaa pari senttiä korkeammalta tai  matalammalta, niin tulee jo ihan eri summat mitoille. Mutta laitanpa ne nyt tähän kuitenkin.

 VY: 85.5 (-1.5cm)
RY: 106 (-3cm) 
LY: 115 (+1cm)

Hyvää juhannusta kaikille!

Meillä olisi tarkoitus huomenna vähän herkutella ja tehdään Banoffee piirakka, sekä Beef Wellingtonia :P aikas brittiläiseksi menee siis meidän juhannuksemme. Mutta ei sitten päästäkään tekemään kuin syömään. Harmittaa ihan vietävästi, että TAAS juhannuksena ei päästä edes saunaa. Sinne mökille olisin tahtonut, mutta ilman autoa se on aikalailla mahdottomuus :(

Nyt vain toivotaan, ettei mene ihan liialliseksi syöpöttelyksi juhannuksen kanssa, vaikka herkkuja tehdäänkin. Tuota Banoffeeta olen todella pitkään jo halunnut maistella. Tässä siis ohje jota aiomme käyttää (hieman pikaisempi versio kuin se ihan aito oikea Banoffee)

http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/90322-pika-banoffee-eli-banaani-kinuskitorttu

Ja tässä Beef Wellingtonin resepti jota aiomme käyttää

http://www.simplyrecipes.com/recipes/beef_wellington/

Kuva otettu täältä

Yhteiskunta ajaa ihmisen ahtaalle, sekä fyysisesti että henkisesti.

En koskaan tajunnut, miten pieni työttömyysturva on, sehän on saman verran kuin mitä yksittäinen ihminen saa toimeentulotukea. Eli aivan naurettavan pieni summa, jos on tottunut neljäkertaa suurempaan palkkaan! Ansiosidonnaista toki voi saada, jos on maksanut työttömyyskassaan, mutta silloinkin ansiot jäävät yli puolta pienemmiksi kuin mitä ne alunperin ovat olleen. Taas olen huomannut olevani tietämätön asioista jotka eivät ole minua koskettaneet, varmasti samalla tavalla kuin suurin osa suomalaisista on tietämätön siitä millaista on OIKEASTI elää työkyvyttömyyseläkkeellä, toimeentulotuella tai kuntoutustuella.

Oma ajatukseni työttömyystuesta (ja huom. olen sosiaali-alan ammattilainen!) oli, että se on hieman pienempi kuin mitä ansiotulot töissä ollessa ovat olleet, suunilleen vaikka 70% ansiotuloista. Ja jos on maksanut ansiosidonnaista, saa 90% ansiotuloista. No ei, itse saan palkkatuloistani n. sen 40% ansiosidonnaisenkin avulla joka on pienempi summa kuin mitä saan kuntoutustukea kuukausittain. Pahinta on se, että kun ansiosidonnainen loppuu saan saman summan mitä kaikki muutkin työttömät, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa esim. Vuokraa. Eli ansiosidonnaiseni jälkeen joudumme valitettavasti muuttamaan avomieheni kanssa omiin asuntoihin, sillä en ole oikeutettu asumistukeen avoliittomme vuoksi.

Miten valtio voi ajaa ihmiset näin ahtaalle? Tiesin kyllä, että tilanne ei ole mikään kovin ruusuinen, mutta minut yllätti suuresti se tieto, että todella monet sairastuneet ihmiset joilta on evätty kuntoutustuki tai eläke ovat joutuneet pistämään velkansa/lainansa ulosottoon ja menettäneet näinollen luottotietonsa. Rahaa ei ole kunnolla ruokaan, lääkkeistä puhumattakaan. Pahin tilanne on silloin kun pitäisi vielä maksaa jotain hoitoja itse, kuten psykoterapia (kyllä Kela korvaa siitä osa, mutta silti se tulee todella kalliiksi). Toimeentulotukea ei saa jos asuu yhdessä toisen ihmisen kanssa, eikä sitä saa jos tienaa liikaa. Huomioon ei oteta esim. Velkoja ja lainoja joita pitäisi pystyä toimeentulotuella maksamaan. Tyhmähän sitä ihminen on kun ottaa velkaa ja lainaa, mutta valitettavasti se kuuluu elämään. Ja töissä ollessa ei ensimmäinen ajatus ole se, että jos joskus sairastun, joudun laittamaan kaiken ulosottoon koska minulla ei tule olemaan rahaa maksaa niitä. Sitä kun useimmat tuudittautuvat ajatukseen siitä, että valtio hoitaa heikoimmat ja sairaat. "Mutta onhan meillä suomessa asiat paljon paremmin kuin vaikka Afrikassa" Niin no... Saako epäkohdista kertoa vasta siinä tilanteessa, kun tilanne on mennyt jo yhtä pahaksi kuin siellä Afrikassa? Jos ihmiset tietäisivät  niistä jo nyt, niin ehkä asioille voitaisiin tehdä jotain.

Tänään sain Varmaltakin tietää, että yksi todennäköinen syy siihen, etten saa enää kuntoutustukea on se, että masennukseni katsotaan lieväksi jos en ole mennyt psykoterapiaan jota minulle on ehdotettu. Sitä ei Varma kerro, mistä minä pieraisen ylimääräisen 200€/kk moiseen kun ei ole rahaa ostaa edes masennuslääkkeitä... Mutta tukea ei tule, ellei ensin saa jostain rahaa, jotta saisi maksettua hoidostaan. Huomaatte varmasti, että olen aikamoisessa pattitilanteessa kyseisen asian kanssa. Toinen syy on todennäköisesti kieltäytymiseni avanteesta. Eli koska en halua tehdä itsestäni invalidia ja työkyvytöntä lopunelämäkseni, en saa tukia. Mietin kyllä jo sitäkin, että menen sen avanteen ottamaan ja jään masennuksen vuoksi sitten loppuelämäkseni hautomaan itsemurhaa jonnekin sillan alle. Mutta avanneleikkauskin maksaa, joten mistä rahat? Enkä kyllä oikeasti kyseistä leikkausta haluaisi.  Mutta jos on vaakakupissa raha tai avannettomuus, niin yhteiskunnassa on aika vaikeaa elää ilman sitä rahaa.

No joo tarkoituksena oli kirjoittaa jokin hieno kantaaottava kirjoitus yhteiskunnasta ja sen tuista jne. Tulikin vain paska sekava sepustus omasta morkkiksesta. Yksi suurinpia surujani on se, että aivoni eivät vain toimi enää niinkuin ne ennen toimivat. Kirjoittamisestakaan ei tule mitään vaikka yrittäisi. Joten jospa lopetan paasaamiseni tähän.

Simulaattori kertoo totuuden?

kävinpä taas leikkimässä hauskalla simulaattorilla Model my Diet joka siis näyttää, miltä kroppa näyttää minkäkin painoisena (toki kyseessä on siis simulaattori, eli jokaista makkaraa sun muuta sinne ei saa lisättyä). Kroppa tyypiksi voi valita joko omena, tiimalasi taikka päärynä. Tosin en ole huomannut mitään suurta eroa esim. tiimalasin ja päärynän välillä... Omenasta huomaa selkeän eron kun mennään suuriin painoihin.

No ajattelin nyt leikitellä niin, että laitan tähän kuvan alkupainostani ja miltä se näytti

Seuraavaksi miltä nyt näytän nykyisessä painossa (huomatkaa miten huima ero!!! En usko, että ero on noin suuri livenä mutta ehkä se onkin ja en ole vain tajunnut sitä).


Ja sitten tavoitepaino, joka ei ole enää hirmuisen kaukana :)

Koiranomistajan elämää...

Tapahtui aamulla...

Makoilin vielä sängyllä lämpimässä koira kainalossani. Ulkoa kuului roska-auton lavasta iso pamahdus ja Minka heräsi siihen säpsähtäen. Huoneen täytti pienoinen paukun haju. Noh ei siinä mitään, paukkuvahinkoja sattuua itse kullekin aina välillä. Seuraavaksi neiti päätää kavuta minun päälleni istumaan kasvot kohti minun kasvojani (tällä keinoin on tarkoitus saada mamma hereille ja rapsuttamaan). Hetken tyttö siinä nuuhkii mamma kasvoja samalla kun yritän varastaan nenäpusua... Eikö tämä hyväkäs juuri sillä hetkellä päästä ison röyhtäisyn! No siinä sitten huidotaan hajuja kauemmaksi kun tyttö päättää kaatua koko kropallaan naamalleni ja alkaa innokkaana nuolemaan nenääni. Minkan henki haisee... Pahalle! Oliskohan aika pestä hampaat?

Siinä sitä sitten maataan haiseva, kuuma ja karvainen kerä naaman päällä takamus juuri strategisesti sopivalla kohdalla. Mitä siinä muuta voi kun rapsutella ja pusutella toista, joka noin likelle tulee. Oloni on kuin vanhan sohvan, mutta mitäs siitä, koiran rakkaus on parasta rakkautta ikinä, vaikka se olisikin rakkautta sohvaa kohtaan XD

Mitäänsanomatontapohdintaa

Eilen tuli pienoinen romahdus. Olen nyt stressannut näitä raha-asioita ihan älyttömästi. Viikonloppuna sitten avokki päätti soittaa isille :D Omalleen siis, ja pyysi häneltä minulle lainan siihen asti kunnes alan saada jostain rahaa. No, aikamoisena iilimatona "appiukko" minua varmasti pitää, mutta hätä ei lue lakia, tai jotain sinne päin. Nyt kun sain vähän stressiä pois niin romahdin ihan kokonaan. Eilisen päivän vain makasin. En tehnyt yhtään mitään. Ei siksi, etten olisi halunnut vaan kroppa ei vain päästänyt ylös sieltä sohvan pohjalta. Koiran kanssa kun lenkilläkin käytiin, niin oli pakko mennä makoilemaan kalliolle kun ei jalat pitäneet pystyssä. Minka on kyllä niin suloinen, koko sen ajan kun makasin maassa, se istui minun vieressäni vaikka olin päästänyt sen irti. Sitten vasta kun nousin ylös, se lähti vähän viipottamaan, mutta kovin kauas ei kyllä mennyt. Pikkuinen <3

Tänään on vieläkin sellainen olo, että voisin vain maata ja olla. Mennä sänkyyn ja vain nukkua siellä koko päivä. Mutta PAKKO lähteä liikkeelle, laihdutus kun ei onnistu sängyssä makaamalla... Jos jään makaamaan olo on kuin kusisella rotalla. Jos taas lähden liikkeelle, en tiedä missä vaiheessa kroppa pistää stopin koko hommalle. Mutta pakko jatkaa niin pitkälle kuin vain pystyy. Jostain syystä koko kroppa on alkanut muutenkin jotenkin pistää vastaan kaikelle. Kipuja on joka suunnassa ja sellainen kokonaisvaltainen fyysinen voimattomuus ja väsymys pahenee koko ajan. Kunto nousee, ja jaksan tavallaan paremmin kuin koskaan ennen... Mutta samalla väsymys kasvaa ja olo tuntuu koko ajan uupuneelta ja voimattomalta. Hyvin erikoinen fiilis.

viime yökin meni kivasti siellä veskissä juostessa. Olisi ehkä ollut fiksua jäädäkin sinne sängyn pohjalle nukkumaan, mutta kun siitä tulee niin laiskalooseripaskaläskihoro-fiilis. En tiedä kumpi on pahempaa, fyysinen väsymys ja uupumus vai se, että koko ajan hakkaa päätään henkisesti seinään. Tänään olisi taas reissu psykolle (tällä kertaa hoidan päivän liikunnan sillä, että juoksen sinne ja takaisin, jos vain kykenen) mutta tiedän jo mitä sieltä saa kuulla... "Tuo on ihan normaalia, monet ihmiset ovat välillä uupuneita ja väsyneitä". Jep, niinhän ne varmasti on :)

Haluaisin niin kovasti löytää kaverin tästä läheltä, jonka kanssa voisi mennä kalliolle makaaman ja katselemaan vain pilviä, samalla kun Minka kiipeilee meidän päällä ja voimme jauhaa kaikenlaista kakkaa universumista ja elämästä. Kaupunkilaisten houkutteleminen luonnon ja ötököiden kekselle on vain kuulkaa hankalaa :D Ja nämä elämää suuremmat ystävät joille moinen maistuu, ovat taas sen verran kaukana, ettei heitä pääse niin kovin usein näkemään... Jospa saisi pyörän, josko sillä voisi hurauttaa vähän pidemmällekin :P Tai jos saisi ison bussin, voisi karauttaa kaikki ihanuudet mökille pörriäitsen pariin! Ja ne ketkä ei kestäisi, voisi sitten olla siellä bussissa XD

Tällaista mietintää tänään :)
Pusuja kaikille ihanille mussukoille, sekä niille pörriäisiä pelkääville, että rohkeille rokansyöjille jotka seuraisi vaikka mutavyöryyn jos olisi  mahdollista XD Olette kaikki rakkaita ja tärkeitä :)

Liikunta & treenaus vinkkejä

Laitanpa tännekin lemppari treenivideoni Youtubesta :P

Ensin kahvakuulatreeni, sopii tosiaan aloittelijoille hyvin, ei ole mikään hirveä rääkki. Kannattaa aloittaa vaikka tekemällä osissa. Alussa on n. 3min alkulämmittely (jota itse en koskaan tee koska olen laiska!) ja sen jälkeen kolme osiota joista jokainen kestää 10min. Yhteensä siis 33min.

http://www.youtube.com/watch?v=6pDMOIlPLFE&feature=player_embedded#!

Toinen lemppari videoni on tämä venyttely pätkä. Se ei kestä kuin 5 min, mutta jos tekee venytykset oikeaoppisesti eli venyttää jokaista kohdetta n. 20-30s. kestää venytyssessio sellaiset 15min. Oikein hyvä tehdä esim. tuon kahvakuulailun jälkeen, taikka juoksulenkin, tai oikeastaan minkä tahansa treenin jälkeen :P

http://www.youtube.com/watch?v=-iY5V0xiiKw

Sitten uusi tuttavuus, elikkäs Biggest Looser ohjelmasta tuttu Last Chance workout :P Tämän kun tekee yhteen pötköön niin lupaan, että jossakin tuntuu vaikka olisi jo vähän treenaillutkin :D Tämänkin voi tehdä osissa. Ensi tulee alkulämmittely jonka jälkeen pidempi n. 30min pätkä kunnon hikijumppaa. Alun jälkeen tulee vielä kaksi erillistä osiota jotka molemmat kestävät 15min. Kaikissa harjoitetaan vähän eri lihaksia. Itse teen mokoman kerralla kokonaan, mutta näin kuumalla pitää muistaa kyllä juoda oikein kunnolla (jotain muuta kuin pelkkää vettä!) koska muuten ainakin meikäläiseltä meinaa lähteä taju. Ohjaaja on ihan älyttömän ärsyttävä kusipää, mutta treeni muutoin on kyllä ihan mahtava ja meikäläisellä on jopa kädet kipeänä, mitä yleensä ei ole tapahtunut edes kun ensimmäistä kertaa tein tuon kahvakuulatreenin.

http://www.youtube.com/watch?v=aI_GbhcVLjw

Näillä siis yleensä täällä kotona treenailen, tuohon vielä lisäksi juoksulenkit, ja koiran kävelytykset niin luulisi olevan jo ihan hyvät treenit aina viikottain :) Ai niin, melkein unohdin mainita vielä tanssimisen! Eli musat täysille ja eikun ketkuttelemaan lanteita. Tanssimisessa on se hyvä puoli, että voi tehdä ihan sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Jos haluaa kevyempää jumppaa niin sitten vain ottaa rauhallisesti, mutta jos haluaa kunnon tappohikijumpan niin ei muuta kuin kunnon teknot kehiin :P

Tässä muutama lemppari treenikappale!
Fast & furious 6 OST- Hard Rock Sofa & Swanky Tunes- Here We GO
PSY- Gagnam Style
Nicki Minaj- Pund the Alarm
Beyonce- Run the World
Willow Smith- Whip My Hair

Varaton suomessa.

Noniin.

Nyt heittää sitten elämä oikein kunnolla häränpyllyä. Juuri kävin katselemassa työttömyystuen käsittelyaikoja ja nehän ovat sen saman 3kk kuin mitä Kelalla ja kaikilla muillakin on. Eli joudun olemaan täysin varaton seuraavat kolme kuukautta. No senhän kaikki ymmärtää, että moinen ei tule onnistumaan, ellei tosiaan halua luottotietojaan sun muita menettää. Joten ainoa mahdollisuus on nyt se, että menen keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa siitä, miten nopeasti minulle pystytään hankkimaan toinen osoite, että virallisesti asuisin jossain muualla. Ja jos vaikka saisi asunnon jostain niin muuttaisin sinne. Tuskin tuon 3kk aikana monen onnistuu, joten olen miettinyt, josko muuttaisin nimellisesti äitini luokse, jolloin saisin ainakin jonkin verran tukia (nythän en saa niitä ollenkaan, en penniäkään).

Vaikeinta tässä on nyt se, että kolme kuukautta on aika lyhyt aika asunnon hankkimiseen tms. Mutta ilman rahaa moista aikaa ei kuitenkaan voi olla. Nyt on sen verran kusi kyllä sukassa, että en tiedä mitä tehdä. Saisikohan pankista otettua lainaa? Lainan kanssa on vain se paska, etten oikein tiedä kuinka paljon uskallan ottaa kun en yhtään tiedä mitä sieltä työkkäristä tulee (jos tulee). Eli saatan joutua todella pahaan velkakierteeseen tämän asian takia. Saako lainaa edes maksaa kerralla kokonaan pois? Ja rahattomana ei tietysti ole maksaa kuukausittaista summaa lainaa poiskaan. Ellei maksa sitä lainaa pois itse lainalla... Eeh kuulostaako monimutkaiselta.

Mutta nyt on tosiaan mietinnässä, että mistä voisi nopeasti saada asuntoa, tai kenties lainan ottamista... Pahinta on toki se, että vaikka kuinka soittelen sossuun tms. Niin sieltä ei voida neuvoa tietenkään siinä, mitä pitää tehdä jotta niitä tukia saisi. He ovat tietysti sillä kannalla, että mitä vähemmän valtion tarvitsee maksaa, sen parempi. Joten en siis tiedä mihin tai keneen voi edes ottaa yhteyttä moisen asian tiimoilta.

Huoh. Sinä joka luet tätä ja olet sen verran sairaana ettei työnteko onnistu ja aiot hakea kuntoutustukea tms. Älä tee sitä! Mene mielummin työkkäriin ja ilmoittaudu työkyvyttömäksi työnhakijaksi. Menetät varmaan ensimmäisen kuukauden rahat, mutta sen jälkeen saat työkkäristä turvallisempaa rahaa kuin yhdeltäkään eläkelaitokselta. Ja huomauttaisin vielä, että sairaudella ei ole väliä, eikä sillä miten sairas on. Päätöksen usein tehdään aikalailla perseestä repäisemällä, tälle tuki, tälle ei. Ja jos tukea ei tulekaan, niin sitten ihminen on aikamoisessa kusessa ja rahattomana. Ellei sitten ole säästöjä! Tosin vaikka olisin säästänyt kuinka töissä ollessani, ne säästöt olisivat jo kyllä kuluneet aikoja sitten... No mutta saa nähdä mitä tapahtuu.

EDIT: Saisikohan muuten kirkolta jotain apua? Antaakohan kirkko esim. Lainaa tms. Sossustahan ei saa ns. Lainaan rahaa, eli en saa mitään tukia, vaikka voisin maksaa ne takaisin myöhemmin. Mutta voisikohan kirkolta saada?

Päivän saldo ja puntariperjantai

Tänään kävin Meilahden Gastrolla tuon B-todistuksen tiimoilta. Jäi vähän paskainen maku suuhun. Lääkäri sanoi, että hän laittaa aikalailla saman todistuksen tulemaan mitä se kuntoutuspuolen lääkäri oli myöskin laittanut, että jos sillä ei saanut kuntoutustukea, niin hän ei usko, että tämäkään paljoa auttaa. Lätkäisin sitten rouvalle lapun eteen jossa on kaikki oireen listattuna mitä nyt tähän hätään keksin ja sanoin, että nuo ainakin pitää mainita, ellei niitä ole jo mainittu siinä tekstissä. No rouva lääkäri lupasi näin tehdä ja sanoi, että sanelee todistuksen ihan saman tien, jotta saan sen mahdollisimman nopeasti. Se oli ihan kiva yllätys, vaikka yleensä tuolta Meikusta aika nopeasti paperit tuleekin. Moni ei sitä muuten tiedä, että lääkäri ei itse paperia kirjoita vaan ainoastaan sanelee. Sieltä se menee automaattisesti todistustenkirjoittajille, jotka siis kirjoittavat sen mitä lekuri on sanellut ja pistävät eteenpäin oikeaan osoitteeseen. Eli jos todistuksilla kestää, ei vika ole useimmiten lääkärissä vaan ylityöllistetyissä kirjoittajissa :P

Nyt kun ei ole rahaa ostaa edes sitä bussikorttia niin joudunkin kävelemään aina tuonne lääkärinn ja takaisin. Tulee siinä yli 6 km tallustettua, mutta minkäs teet. Onneksi siinä on välissä puskia minne voi mennä kyykkimään jos tarve tulee.

Mutta nyt jään stressaamaan ja ahdistelemaan sitten sitä, millaisen päätöksen Varma asiasta tekee. Mitähän tapahtuu sellaisessa tapauksessa, että valitus ei mene läpi? Pitääkö sitten olla loppuelämänsä työkkärissä työkyvyttömänä työnhakijana? Täytyy varmaan tuostakin asiasta ottaa selvää, kun vaan jaksaisi.

Ja nyt vielä jos uskaltaisi/kehtaisi, niin pyytäisin josko psykiatri voisi kirjoittaa myös lausunnun, etenkin kun tällä viikolla tavattiin ihan henk. koht. Olisi ainakin ihan uutta tietoa Varmalle. Mutta voi olla, ettei psykiatri moiseen suostu/kerkeä. Silti kannattaisi toki kysyä. En tajua, miksi se on niin pelottavaa...

Työkkäristä ei ole kuulunut mitään, joten pitää sinnekin ensiviikolla soitella. Vaikka sieltä piti tulla soittoa minulle päin. Mutta pelkään, että jos odotan liian kauan, koko homma kusee ja rahansaaminen lykkääntyy tms.

PUNTARIPERJANTAI kertoo seuraavaa:
Kiloja -1 kg
Mittoja en kerennyt ottamaan ja nyt olenkin jo vetänyt suklaata sen verran, että en viitsi edes alkaa mittailemaan. Tosin mitat on monta kuukautta pysyneet ihan samoina, joten en usko, että nytkään on paljoa eroa. MUTTA sellaisen tein tänään, että vaihdoin tavoitepainona olleen 90kg nyt 80kg. Kiloklugin mukaan 22 viikon sisällä pitäisi onnistua moinen pudotus (toki toivon, että menisi nopeammin mutta jos nyt edes tuon 22 vko:n sisällä niin olisi ihan jees).

Joskus voi olla ihan mukavaa, vaikkei mitään erikoista olekaan tapahtunut.

Koska tämä blogini on nyt mennyt pelkäksi valittamiseksi aikalailla lähiaikoina (tosin ihan hyvästä syystäkin) niin ajattelin tehdä sellaisen postauksen, joka olisi vähän iloisempi :D Tänään minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin möllöttää. Se tuntuu mukavalta. Tosin joku jumppasysteemi pitää tuossa vetäistä, että saa nuo liikunnat täyteen mutta sen kerkeää kyllä illemmallakin.

Postissa tuli taasen kirje ja kasa postimerkkejä joita tässä juuri ihastelen ja hypistelen (minulla on joku ihmeen postimerkkiaddiktio...). Koiruuden kanssa käytiin kevyellä lenkillä, eli koiruus vie ja minä seuraan. Niistä me molemmat taidetaan nauttia kaikkein eniten. Hikikävelyt on molempien mielestä inhottavia, mutta välillä pakollisia jos haluaa Minkakin kuntoa vähän pitää yllä XD

Olen osallistunut taas kolmeen nukkeswappiin, jotka tarvitsee lähettää vasta elokuun puolessavälissä, joten toivon, että siihen mennessä sitä rahaa on jo tullut, että pääsee lähettämään. Kankaita tuolla onkin iso kasa, joten niiden kannalta ei ole hätiä mitiä.

On tuolla ulkona kuulkaa kaunista, vaikka ihan liian kuuma onkin! Piti ulkomaisille kirjekavereillekin ottaa vähän tuolta ulkoa kuvia, joten tässäpä lähiympäristöä sieltä missä asun. Merenrantaa on siis tuossa näkyvissä. Harmi vain, ettei siinä ole uimarantaa :P Olisi kyllä älyttömän kätevää ja siellä viettäisin varmasti kaikki kesäpäivät.  Mutta valitettavasti tuolta rannalta löytyy vain veneitä. En tiedä saisiko siellä edes uida vaikka haluaisi... Selkeästi jossain vaiheessa siinä on pieni ranta ollut, kun on ihan rakennetun oloinen pieni syvänne johon on ilmeisesti ihan tuotu hiekkaa jostain muualta.

Mutta ei tässä sen kummoisempia. Kuuma päivä taas tulossa ja aion linnoittautua taas tänne sisälle siihen asti kunnes ulos on ihan pakko mennä :P

Rahajupinaa ja valitusta (jep jos et jaksa valituksia, niin älä lue :) )

Pampampaa! Taas täällä!
Justiin laskeskelin sossun sivuilta, että olisiko minulla oikeutta toimeentulotukeen. Monet on tässä nyt ihmetelleet, miksen hae toimeentulotukea kun sitähän pitää suomessa saada jos ei rahaa ole.  Mutta tosiaan kun kumppanin tulot lasketaan myös minun tuloiksi, niin en saisi sossusta penniäkään vaikka olen täysin persaukinen seuraavat pari kuukautta. Tiedän kyllä, että ihmisillä on käsityksenä, että sossusta saa jos ei rahaa ole, mutta kun ei vain saa jos elää avoliitossa. Tuloihin tietysti lasketaan myös ne mitä avopuolisoni saa vanhemmiltaan esim. lääkäri/lääkekuluja varten jne. Mutta nekin tietysti lasketaan minulle tuloina vaikka en niistä rahoista saa penniäkään enkä hyödy millään tavoin.

On aika erikoista, että kun toinen ei tienaa penniäkään koko kuussa, niin tukia ei anneta, koska avopuolison pieni palkka teoriassa pitää molemmat hengissä kaurapuuron turvin. Ymmärtäisin, jos avopuoliso tienaa sellaiset 4000€ -> €/kk. En enää ihmettele yhtään sitä, että monet tuilla elävät menettävät parisuhteensa, perheensä ja luottotiedotkin siihen samaan syssyyn. Minua tosin ei auttaisi edes luottotietojen menettäminen... En saisi mistään tukia, mutta velkoja ei tietysti tarvitsisi tällä hetkellä maksaa. Ne tosin purisivat kivasti takamukseen sitten myöhemmin. Ja jos suhde menee rahattomuuden takia poikki, olisin todella kusessa asunnon sun muiden asioiden suhteen. Joten luottotietojen menetystä yritän nyt kaikin tavoin välttää parhaani mukaan. Tässä kuussa vielä sain laskut maksettua säästöillä jotka olisi pitänyt laittaa opintolainan maksuun (en tiedä mitä olisi tapahtunut jos pankki ei olisi suostunut lykkäämään lainan maksua). Mutta ensikuussa ei ole mitään tuloja tulossa mistään suunnalta. Elokuussa toivottavasti sieltä työkkäristä jo jotain tulee... Ellei sielläkin keksitä jotain hyvää syytä olla maksamatta (en ihmettelisi moista enää lainkaan).

Luulin, että on ahdistavaa elää hyvin pienellä rahasummalla jolla saa nihkeästi ruoan ostettua... En voinut kuvitella, että ahdistus voisi enää olla pahempaa, mutta voin kertoa, että ilman rahaa eläminen voi olla vieläkin pahempi asia.

Työttömyysturva, ansiosidonnainen... Hulluus

Joo.. Tutkiskelin tuossa näitä ansiosidonnaistyöttömyys juttuja kun ihmettelen, että mitä sitä oikein maksetaan, kuka maksaa ja mistä se raha koostuu. Aluksi käsitin, että kun kuulun liittoon, että saisin Kelalta perusosan eli palttiarallaa 500€ ja siihen lisäksi ansiosidonnaisen joka olisi n. 1000€, jolloin rahaa tulisi verojen jälkeen n. 400€ vähemmän kuin mitä palkkani olisi ollut. Noh tajusinkin, että saan vain ansiosidonnaista (jos edes saan sitä, varmasti työttömyyskassa keksii jonkin syyn olla maksamatta) joka tekee n. 950€/kk eli 200€ vähemmän kuin mitä olen saanut nyt eläkkeellä ollessani. Huoh. Eihän tuo 200€ nyt kuulosta isolta pienennykseltä rahoihini, mutta jos ajatellaan, että minulle on eläkkeestä jäänyt velkojen ja vuokran jälkeen käyttöön n. 250€/kk niin huomaatte nyt miksi tulen olemaan aikalailla pahasti kusessa. Käteen tulee jäämään siis n. 50€ ja jo pelkästään lääkkeisiin menee kuukaudessa enemmän kuin tuo summa. Tosin lääkkeitä nyt en olekaan ostellut varmaan 6kk aikana melkein ollenkaan (paitsi halvinta mahdollista särkylääkettä). Paskinta tilanteessa on se, että vaikka rahaa ei jää elämiseen käytännöllisesti katsoen ollenkaan, en saa kuitenkaan sosiaalitoimistosta tukea, koska ansiosidonnaiseni on siihen aivan liian suuri.

Mietin jo, että ehdottaisin miehelle, että muutetaan erikseen asumaan, jotta minä saisin sossusta tukea ja saisin jopa ruokaa ostettua. Pienen tutkimisen jälkeen totean, että sossusta ei sitä tukea silti tulisi, koska jos vuokarni olisi vaikka sen 500€ niin "käteen" jää vielä se 450€ jolla pitäisi sitten elää. Tosin se menee kokonaisuudessa laskuihin ja opintolainan maksuun, mutta sitä sosiaalitoimisto ei ota huomioon. Noh, voinhan toki peruuttaa puhelimeni, nettiyhteyden, ja jättää opintolainan sekä Visa kortin maksamatta. Näinollen menettäisin luottotietoni, mutta mitäs sitä köyhä luottotiedoillaan. Oma moka tietysti, että olen töissä ollessani luottokortin ottanut ja opiskellessa lainan mennyt tyhmänä ottamaan... Nyt täytyy vain elää moisten päätösten kanssa, ei sitä ehkä kuitenkaan aina ensimmäisenä ajattele, että en nyt teekään samoja asioita mitä jokainen ikäiseni ihminen tekee, koska minä saatan joutua työttömyystuelle jossain vaiheessa...

Nyt ihmettelen suuresti niitä jotka valittavat, että ihmiset ovat vain työttömyystuella ja elelevät herroiksi valtion rahoilla... Hyvät ihmiset, voin kertoa, että työttömyystuki on niin pieni raha, että sillä ei paljoa pk. Seudulla elä, saatikka, että eläisi edes jotenkuten mukavasti. Ei vain ole mahdollista. Enpä siis todellakaan voi uskoa, että kovin moni ihminen olisi niin laiska ja tyhmä, että valitsisi työttömänä olemisen työllisyyden sijaan jos vain töissä käyminen on millään tavoin mahdollista. Ja jos näin tekee, niin on ihmisessä pakko olla jotain pahasti vialla, ja ehkä hänen silloin kannattaisikin jo hakea sairaseläkettä tms.

Nyt ainoa toivo minulle on siis se, että saan nopeasti päätöksen Varmalta missä valitukseni on otettu huomioon ja alan saada taas tuota määräaikaista eläkettä. Suuri summa sekään ei ole, mutta ainakin sillä saa ruoat ostettua. Varmaltahan tulee sitten kyllä takautuvasti sitä rahaa, eli jos hylätty päätös pyörretään niin saan ison köntän rahaa josta pitää tietysti maksaa ensin takaisin tuo ansiosidonnainen. Saan siis sitä kautta takautuvasti tuon saman summan kuin ennenkin, mutta sepä ei tietysti auta minua sinä aikana kun olen valituksen menoa odotellut ansiosidonnaisella.

Huoh, odotan kovasti maailman täydellistä romahtamista, jolloin koko yhteiskunta tuhoutuu ja jokainen joutuu pitämään huolen itse itsestään miten taitaa. Metsästäjä-keräilijänä elo olisi varmasti inhimillisempää vaikka joutuisikin taistelemaan eloonjäämisestään.

Mutta sitä odotellessa :)