Minullako kilpirauhasen vajaatoiminta?

Löysin tällaisen netistä, ja päätin katsoa huvikseen, että voisiko olla mahdollista meikäläisen kohdalla. Tummennettuna kaikki ne kohdat jotka pätevät minuun, siitä voikin päätellä jo paljon...

Testaa itsesi!

Tämä testi antaa sinulle viitteitä voiko oireesi johtua kilpirauhasesta:
Jos vastaat myöntävästi vähintään 10 kohtaan, voi olla syytä hakeutua lääkäriin ja pyytää kilpirauhaskokeet.

Äänesi on madaltunut tai muuttunut käheäksi.
kasvosi, silmänympärykset, tai leuanalus on turvonnut.
Ihosi on kuiva ja kutiava.
Kynnet ohuet,hauraat ja lohkeilevat.
Hiustesi laatu muuttunut huonommaksi,katkeilee,irtoilee.
Hikoilu vähentynyt tai lisääntynyt.
kulmakarvat vähentyneet tai hävinneet lähes kokonaan.
kyynärpäiden iho muutunut karkeaksi.
Väsyt normaalia helpommin,etkä jaksa liikkua kuin ennen.
Sairastaessa influenssaa tai jopa tulehduksia,kuume ei nouse.
Olet ärtyisämpi kun ennen, suuttuessa mahdollisesti myös agressiivinen.
Suvussa kilpirauhassairauksia.
Kehonlämpötila jatkuvasti alhainen.
Olet  huomannut että turvotusta esiintyy helposti,esim nilkoissa,vyötäröllä,kasvoissa.
Pienikin lämmönnousu (0,5 astetta) saa olon kuumeiseksi.
Sairastat jatkuvasti tulehduksia.
Kolesterolisi on noussut (tutkitusti).
Painosi nousee selittämättömästi, et pysty laihduttamaan.
On muistikatkoksia, sanat ja ajatukset häviävät.
On vaikeuksia keskittyä ja aloittaa asioita.
Normaaleista yöunista huolimatta, tunnetko olosi väsyneeksi aamulla ja tarvitset päiväunia.
Hengitysvaikeuksia tai painontunnetta rinnassa (happiloppuu).
Energiasi vähentynyt, jokapäiväiset askareet tuntuvat vaikeilta.
Kuukautishäiriöitä tai Sinulla ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, tai raskaus ei jatku (keskenmenoja).
Seksuaalihalusi muuttuneet, ei tee mieli.
Olet alkanut saamaan paniikkikohtauksia.
Pulssisi on levossa alhainen? – alle 50 krt. min. – ei koske urheilijoita.

Eli näistä minuun soveltuu ainakin 18 kohtaa, ellei enemmänkin. Tosin muistaisin, että joitain vuosia sitten kilpirauhaskokeet on kyllä otettu eikä niissä kait mitään ollut. Mutten ole ihan varma. Mutta voisiko tässä kenties olla jopa syy masennukseeni ja kaikkeen muuhunkin josta niin kovasti vain hoetaan, että "se on ihan normaalia, kaikille ihmisille välillä tulee moisia ja ne kuuluvat kaikki masennukseen"

Mökkeilyä ja ruoka-ahdistusta

Mökillä oli ihanaa! Aurinko paistoi koko ajan (itseasiassa aivan liikaakin), oli lämmintä ja kaunista. Ruokaa oli ihan liikaa ja ainoa negatiivinen juttu koko viikonlopussa oli tuo ruoka. Siis se, että söin liikaa. Söin koko ajan, suuria määriä, herkkuja, ruokaa kaikkea mitä käsiin sain. Minulla ei vain onnistu se, että otan hetkeksi rennommin ruoan suhteen. En vain voi ottaa rennosti, koska silloin koko homma lähtee hanskasta enkä halua paluuta entiseen. Ja paluu taas siihen pienempään kalorimäärään on todella vaikea. Ei ne kalorit, mutta se, ettei voi koko ajan olla syömässä. Ettei ole kokoa ajan ruokaa kädessä, SE on vaikeinta! Mitä sitä oikein tekee koko päivän jos ei voi syödä? Se oli jo alkanut jotenkin sujua niin, ettei ihan joka hetki edes kaivannut sitä ruokaa mutta nyt tässä koneellakin istuessa mietin vain koska ja mitä sitä voisi taas syödä. Todella rasittavaa. Eli missään vaiheessa ei saisi "rentoutua" tuon syömisten suhteen vaan pitää ne langat käsissään joka päivä, myös lomaillessa. Veikkaan, että ensi perjantaina painoni on varmasti noussut sellaiset 2-3 kg ja sekös vituttaa ja suuresti :( Tähän tietysti vaikuttaa sekin paska asia, että kipeän jalkani takia, en ole päässyt harrastamaan liikuntaa viikkoon... Toivoin niin kovasti, että tähän ei nyt kaadu koko hemmetin laihdutusrykäisy.
Mutta jottei mene täysin ruokakeskusteluksi, niin tässä myös vähän kuvia :)

Mökillähän on jo vakituiset asukkaat, jotka armeliaasti antavat meidän käyttää heidän asuinaluettaan mökkeilyyn :D Näihin asukkaisiin voi törmätä missä vain, yksi asuu jopa saunassa enemmän tai vähemmän vakituisesti.

Tämä ja alempi kuva ei ole minun itseni ottamia. Muut ovat.

Kotimatkalla väsähtänyt pikkuinen koira :)

Puntariperjantai

On se nyt pärkele. Taas tullut kilo lisää painoa :( Eli viime viikolla oli tasan 89kg ja nyt 90kg. Huoh. Olin jo niin iloinen kun pääsin alle tuon 90kg tulee aina mieletön masis ja morkkis kun se pomppaa taas tuonne 90 kg:n paikkeille. Saas nyt nähdä kuinka kauan tässä junnataan taas paikoillaan... Vituttaa.

Mittoja en ottanut, ovat tuskin muuttuneet suuntaan taikka toiseen. Jos vaikka ensi kuussa taas mittailisi...

Laihtuminen, syöminen, herkuttelu PLÄÄH!

Ah pakko vielä läskeistä ja laihdutuksesta tänne höpistä :P Tein pienen listan siitä, miten tuo paino on minäkin kuuna muuttunut. Aloituspainonihan oli huimat 117kg ja nyt se on 89kg. Pudotus on ollut aikas mukava ja vielä 2kg niin tulee tasan -30kg plakkariin.

Vuosi 2012:
Marraskuu 117kg
Joulukuu 111kg

Vuosi 2013
Tammikuu 106.3kg
Helmikuu 104.3 kg
Maaliskuu 101.3 kg
Huhtikuu 98.5 kg
Toukokuu 96 kg
Kesäkuu 93.6kg
Heinäkuu 89kg

Suurin tiputus on ollutkin noiden ensimmäisen kahden kuukauden aikana, luonnollisesti. Mutta hätkähdyttävintä on se, että seuraavaksi suurin pudotus on ollutkin kesä- heinäkuun välissä. 9 kuukautta tässä onkin sitten heinäkuun loputtua tarvottu. Ja vielä on varmaan samanmoinen kuukausi määrä tarvottavana, ellei paino tipu nykyistä nopeammin (mikä tosin ei näissä painoissa enää ole yhtään suotavaa). Tosin en aio tiputtaa enää toista 30kg. Tavoitteena olisi se 80-70kg riippuen siitä miltä itsestä tuntuu. Jos tuo 80kg riittää niin hyvä, jos ei niin matka jatkuu 70kg kohti. Sitä alemmas en haluaisi mennä mutta nälkä kasvaa syödessä joten who knows...

Edelleenkään en kyllä koe laihtuneeni kovin paljoa, olo on lihava ja turvonnut enkä näytä hyvältä missään vaatekappaleessa... Ehkä sitten tuon seuraavan 9kg jälkeen sitten...

Ahmimista on aina vain hankalampi pitää poissa mitä pidemmälle pääsen. Syön ihan liikaa herkkuja ja ainoa mikä estää lihomisen on se, että pidän kalorien kanssa todella ison kurin. Se olisi ehdottomasti yksi asia mitä pitäisi saada vähennettyä, siis herkut. En halua herkuttelua kokonaan lopettaa, mutta ei ole fiksua hankkia kaikkia päivän kaloreita suklaalla ja sitten vetäistä vähän kanaa, että saa proteiiniakin.

Yksi mikä ärsyttää ihan älyttömästi on mies, joka on koko ajan houkuttelemassa mäkkiin, pizzalle, ostaa joka päivä herkkuja ja voivottelee suureen ääneen jos herkkuja ei ole, ja lähtee niitä hakemaan. Itse kun tahtoisin pysyä herkuista kaukana, mutta liha on laiska eikä tottele. Toinen on ihmiset jotka jättävät omat herkkunsa meille!!! Älkää jättäkö minulle herkkuja koska syön ne! Enkä halua niitä syödä. Mutta jos tiedän, että pöydällä on puolikas sipsipussi, keksejä mitä vain, syön ne saman tien. Pahinta on se, että jos on ilta ja kalorit on jo syöty, saatan silti syödä sen herkun koska en voi vain jättää sitä syömättä... Yksi mikä pitää herkuttelua vähän kurissa on Coca-Cola Zero ja Pepsi Max. Mutta nekään eivät ole kyllä kovin fiksuja tapoja pitää herkkunälkää lieassa. Kaloreita niistä ei tule, mutta mitään muuta positiivista niissä ei olekaan.

Ahdistuksen vallassa jälleen, onneksi mökki pelastaa!

Aargh nyt on taas tullut vellottua mukavasti muutama päivä näissä avanne asioissa. Todella ahdistavaa ja kohta ei pää kyllä kestä koko touhua.  Sekin on jännä, että tällaisessakaan asiassa ei ole mitään varsinaisia tukitoimia. Ei ole mitään tahoa, minne voisi mennä keskustelemaan juuri näistä avanne asioista. Käyn toki psykologilla, mutta harvemmin mainitsemme avannetta ihan jos senkin takia, että minussa näkyy heti jo ihan fyysisia ahdistuksen merkkejä enkä pysty asiasta pahemmin puhumaan. Jonkinlainen tukimuoto siis pitäisi olla ihmiselle joka joutuu käymään elämässä suurimman muutoksen koskaan, miten siihen valmistautua jne. Tosin mitenkä sitä nyt voisi edes valmistautua moiseen... Ei mitenkään. Mutta olisi silti hyvä saada keskustella asiasta sellaisen ihmisen kanssa jolla olisi asiantuntevuutta, mutta pystyisi kuitenkin puhumaan avoimesti. Toki avanneliitoista sun muualta voi saada tukihenkilöä jne. Mutta mielestäni moista taakkaa ei voi kaataa tukihenkilön päälle eikä ihminen jolla on avanne ole se paras henkilö kenelle puhua niistä omista peloista ja tunteista.

Olen lähdössä juuri mökille viikonlopuksi (jeii!!!). Mökillämme ei ole juoksevaa vettä, ei sisäveskiä tai mitään muitakaan nykymaailman hienouksia. Nykyisessä tilassani mökkeily on hankalaa ja haasteellista, mutta mahdollista, joten yritän moisesta nauttia. Valitettavasti vain nykyään ei tule kovin usein sinne lähdettyä ja pitää olla se tietty porukka joka tietää tilanteeni eikä pelästy paskaämpäriä siinä oven ulkopuolella öiseen aikaan :D Tai sitä, että tulee vetelät housuun yöllä tai vaikka päivälläkin. Onneksi sellaisia ystäviä kuitenkin löytyy, joita ei tarvitse jännittää tai olla hermostunut siitä, miten he kestävät moisen. Ainoa mikä jännittää on automatka. Se ei ole mikään älyttömän pitkä (1.5h) mutta kuitenkin sen verran, että veskihätä saattaa yllättää. Onneksi matkalla on paljon puskia ja huoltoasemia jonne voi tarvittaessa piipahtaa. Kunhan muistaa pitää veskipaperia mukana. Useimmiten nuo automatkat sujuu oikein hyvin jos muistaa olla syömättä ennen matkaa. Mutta koskaan ei voi toki olla 100% varma. Toivon aina parasta, mutta varaudun pahimpaan. Mukaan tulee vielä Hauvelsson, jolta tulee aina oksupoksut autossa :D Sovimme siis oikein hyvin matkakumppaneiksi toisillemme :P

Joka tapauksessa, olen innoissani tuosta mökkireissusta. Ehkä saan avauduttua tästä avanne asiastakin ystäville vähän enemmän. On aina parempi märehtiä asioita kuitenkin yhdessä kuin yksin. Jos saisi kuviakin vähän otettua :)

Narinaa, mietteitä ja mutinaa

Yleisesti ottaen olen aina ollut sitä mieltä, että naislääkärit ovat selvästi epäempaattisempia ja kylmempiä kuin mies lääkärit, ainakin tuolla sisätautiosastolla. Mutta tänään tapasin taas yhden erinomaisen ihanan naislääkärin joka oli aivan ihana! Mitään uutta ei  minun tilanteessa tietysti ole jne. Mutta jäi silti tosi hyvä mieli tuosta lekurikäynnistä. Nainen oikeasti kuunteli ja kyseli vielä ihan omaehtoisesti, että mitenkäs tuo masennus ja taloudelliset asiat jne. Menevät. No kerroin toki, että päin helvettiä as usua. Pientä väittelyä oli tuosta avanteestakin. Tuohon kuntoutustukeeni kun vaikuttaa se, etten suostu ottamaan avannetta (koska katson, ettei se muuta tilannettani ainakaan nykyistä paremmaksi). Tästä emme päässeet yhteisymmärrykseen, mutta lääkäri oli silti hyvin kunnioittava minun mielipidettäni kohtaan.

Sain myös pari koepakettia VSL#3 probioottia joka kuulemma useita pussiitista kärsiviäkin auttaa. Aine on sen verran kallista, ettei tule olemaan mitenkään päin mahdollista sitä hankkia itse, mutta tuleepahan kokeiltua. Kyseinen lääke tulisi maksamaan 200-300€/kk jos sitä alkaisi syödä eikä se ole Kela korvattavissa, joten se ei kasvattaisi lääkekattoakaan. Laskeskelin tässä, että kaiken kaikkiaan kaikki hoidot ja lääkeet mitä tarvitsisin ja joihin olisin oikeutettu tulisi maksamaan minulle kuukaudessa n. 600€. Siihen lasken siis nuo probiootit, psykoterapia sekä muut lääkitykset masennusta ja mahaa hoitamaan. Aikamoinen summa ihmiselle jolle vuokran ja laskujen jälkeen jää se hikinen 100€/kk :P Hoitotukea noihin VOISI saada, mutta se edellyttäisi kuitteja jo ostetuista ostoksista parin kuukauden ajalta, sekä psykoterapiassa käyntiä väh. 3kk ilman edes Kelan tukia. Ja huom, vaikka tukea voisi saada, se ei tarkoita että sitä käytännössä sitten kuitenkaan saisi. Sossusta voisi myös saada tukea siinä vaiheessa, kun olen käyttäny jo kaikki omat sekä miehen rahat noihin lääkkeisiin ja hoitoihin, joten saldo jäisi silti miinukselle (etenkin kun en voi toki pyytää/velvoittaa miestä maksamaan minun hoitojani). Mutta täytyy sanoa, että yhtä mahdotonta on saada se 3kk ajalle 1800€, jotta voisi hakea tukia kuin se, että maksaisi loppelämänsä moista summaa. Eli hoitoja ja apua olisi saatavilla jos olisin ilman parisuhdetta tai jos olisin varoissani. Mitä siis tehdä.

Pitäisi nyt saada aikaiseksi hankkia sosiaalityöntekijälle tapaamisaika (mikä sekin on muuten yllättävän vaikeaa, kaikki kun yritetään saada hoidettua joko netissä tai puhelimitse ja tämä minun ongelma vyyhti ei taida ihan puhelimessa ratketa). Mutta kun ei jaksa. Olen niin loppuun kulunut, puhki ja väsynyt näiden Varman tappeluiden ja kuntoutustukhakemusten ja työttömyystuen viidakossa, etten vain jaksa. Ja pakko sanoa, että näitä juttuja ei kukaan tervekään pystyisi itse tekemään, sairaasta nyt puhumattakaan. Mutta ei vain ole energiaa. Melkein tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja muuttaa sillan alle, ottaa viinapullo mukaan ja kuolla ensimmäisiin pakkasiin mukavasti maistissa. Onneksi on tuo Hauvelsson, jota ei voi jättää eikä sillan alle ottaa mukaansa. Jotain mikä pitää väkisin kiinni tässä elämässä.

Varma ei kelpuuta eläkeläiseksi ja kilot karisee

Tänään tuli tieto, että valitukseni työkyvyttömyyseläkkeestä EI mennyt läpi Varmassa. Nyt se lähtee sitten eteenpäin ja seuraavalla taholla menee n. 6-8kk päätöksen tekemisessä. Minulla on 30pv aikaa lähettää lisätietoa eteenpäin jos haluan. En nyt tiedä mitä lisätietoa tässä tarkoitetaan... Omilla sepustuksilla kun ei ole mitään väliä ja lääkärinpaperitkin sivuutetaan tuosta noin vain. Noh, en usko että menee läpi, mutta katsotaan nyt. Lokakuussa onkin sitten haku seuraavalle vuodelle, josko tällä kertaa menisi läpi, ehkä. Jos ei niin sitten en kyllä tiedä mitä tapahtuu ja mistä sitä rahaa saa...

Puntariperjantai kertoi kuitenkin jotain positiivista. Painoa tippunut nyt 600g mikä on ihan hyvä summa. Mittoja en ole ottanut, ne kun ei tosiaan ole kuukausiin muuttuneet minnekään, joten miksi turhaan stressata itseään moisilla. Jos sitten vaikka  muutaman kuukauden kuluttua taas ottaisi niitä mittojakin. Jos vaikka näkyisi jotain muutosta :)

Huijaus

Tässä juuri huvikseni laskeskelin, että mitä sieltä ERKO:sta tulee sitä työttömyysrahaa. Tajusin (liian myöhään), että mikä huijaus näissä ansiosidonnaisissakin on. Eli jos olen saanut palkkaa 2100€/kk siitä ansiosidonnaiseni on n. puolet eli 1050/kk (vähemmän kuin mitä eläke on). Tästä 1050€ otetaan vielä pois 20% veroina joten kuukausi summaksi jääkin vaivaiset 840€. En enää yhtään ihmettele, miksi niin monet työttömät menettävät luottotietonsa... Tällä kun maksaa vuokran ja opintolainan niin raha onkin melkein mennyt.  MUTTA jos en olisi ollut tyhmä ja maksanut itselleni tuota hemmetin ansiosidonnaista saisin Kelalta sellaiset vähän alle 500€/kk + asumistuen (nykyään kun sekään ei ole enää sidoksissa avopuolisoon) ja summaksi tulisi kuukaudessa 900€. Ei nyt hirveästi enemmän kuin ansiosidonnaisella, mutta enemmän kuitenkin. eikä olisi tarvinnut maksaa töissä ollessa joka kuukausi 30€ työttömyyskassaan täysin turhasta. Silloin ainoastaan ansiosidonnainen olisi ollut parempi ratkaisu jos olisin naimisissa. Mutta avoliitossa tai yksin eläessä, se oli todella huono päätös. Mutta eipä kukaan siitäkään minulle silloin aikanaan kertonyt. Kehoitettiin vain jo heti koulussa, että muistakaa liittyä työttömyyskassaan heti kun aloitatte työt, mielellään jo opiskelijoina. Ei olisi kannattanut.

Että kiitti taas letuista.

Puntariperjantai, blogi höpinää

Perjantaipuntari kertoo taas karua kieltään. Paino noussut 1 kg ja vyötärön mittakin on taas levahtanut 5cm. Voi toki johtua jostain turvotuksesta tms. Mutta ärsyttää silti. Toisaalta, vaikka nyt lihoinkin tuon 1 kg niin jos saan sen ensiviikkoon mennessä pois on pudotusta kuitenkin tullut se 1 kg viikossa (vaikka toki olisi ollut kiva pitää se pudotus siinä 3 kg viikossa :P). Mutta näin se tuntuu aina minulle menevän, että kun laihdun suuremman numeron kerralla niin siitä tulee aina osa seuraavalla viikolla takaisin, siihen pitää nyt vain tyytyä :) Eli taas ollaan pikkuisen siellä 90 kilon puolelle, mutta toivottavasti ensi viikolla taas mennään sinne 80 kg puolelle :P

Nyt on tullut myös totaalinen kyllästyminen tähän nimenomaiseen blogiin. Haluaisin bloggailla vähän muistakin asioista ja ihan omana itsenäni enkä nimettömänä kuten nyt. Mutta toisaalta... Mistäs minä bloggaisin :D Minulla on jo erikseen nukeille ja erikseen käsitöille tarkoitettu blogi. Mistä muusta sitä voi edes kertoa? Muotiblogejakin on pilvin pimein... Kirjallisuusblogikaan ei ole minua, vaikka tykkäänkin lukea paljon. Elokuva-arvostelutkin on aika surkeita, joten niillä tuskin kannattaa alkaa erikseen bloggailemaan. Noh, tätä täytyy nyt kuitenkin miettiä. Tämä blogi jää varmasti eloon, koska tämä on ns. Oksennus blogi jossa voi kertoilla henkilökohtaisempia juttuja nimettömänä ja myös kertoa niistä asioista joista muutoin ei tulisi puhuttua. Mutta kaipaan vähän jotain vaihtelua, ja jotain hauskempaakin kirjoitettavaa aina välillä :P

Noh, saa nyt nähdä mitä keksin :)

Unohda kaikki mitä olet laihdutuksesta kuullut! (puntariperjantai)

Nimittäin nälkä ja yletön liikunta EI laihduta. Menneellä viikolla, olen nimittäin syönyt hyvin, liikkunut puolet vähemmän ja painoa on tippunut?!?!?!?
2.9kg!!!!!
Noh, voi toki olla kyse puntarivirheestä (tosin punnitsin itseni kahden tunnin aikana n. 12 krt) ja ensi viikolla olen itkemässä, että nyt tulikin kaikki paino takaisin. Voi olla, mutta nyt yritän silti iloita tästä. Painoni on nyt virallisesi
89.6kg (aloitus numero oli huimat 117kg) Saako nyt vähän tuulettaa??

Pakko kyllä sanoa, että olen suunilleen samassa painoluokassa kuin hyvä ystäväni ja näytän edelleen n. 20kg lihavammalta kuin hän. Toki ihmiset ovat erilaisia, ja ystäväni on myös minua muutaman sentin lyhyempi, joten se aina vaikuttaa. Itse olen suht siro olemukseltani, mutta koska olen päärynävartalo, niin läski sijoittuu joka paikkaan, ja etenkin sinne takamukseen. Minulla on siis iso peba ja lantio aina muihin samanpainoisiin nähden, ehkä se jotenkin tekee vaikutelman siitä, että olen isompi. Tai kaikki on vain päässäni, sekään ei olisi mikään ihme.

Eilen päätin, että vietämme tänään avokin kanssa romanttisen illallisen, jolloin ei kaloreita lasketa eikä syömisiä. Sopiikin aika hyvin sitten tälle päivälle, saa vähän noita kiloja takaisin XD No joo, onneksi ne ei tule takaisin yhdestä, kahdesta, eikä vielä muuten kolmestakaan herkuttelu kerrasta, jos muuten pitää kaloreita hyvän huolen ;)

Joten tällaisissa tunnelmissa täällä :)

Pieni parveke hetki.

Parveke ulkoilua kera lemmikkien

Tähän on tulossa myös video, jos se vaikka latautuisi....

Kuulumisia

Pampampaa! En olekaan vähään aikaan kirjotellut kuulumisia (tai no perjantaina... onko siitä nyt sitten lyhyt vai pitkä aika, tiedä häntä). Tänään kävelin koko matkan täältä kämpiltä keskustaan (muutamaa veski breikkiä lukuunottamatta). Kotiin tullessani laskin tuon matkan ja himppu, eihän se ole kuin palttiarallaa 6km!!! Se tuntui siltä kuin olisin kävellyt ainakin 15km ja ihmettelen suuresti, miten se tuntui niin raskaalta kun kyseisen matkan juokseminenkaan ei tunnu niin raskaalta. Aikaa meni toki hieman enemmän kuin juostessa mutta kuitenkin...

Sain tänään taas kuukauden rahatkin, jotka meni melkein kokonaa laskuihin ja lopuilla ostin sitten kirjepaperia... En vain pystynyt pitämään näppejä moisesta erossa! No ei se nyt ollut kuin 15€ mutta sillä rahalla olisin saanut ja parin päivän ruoat. Tavallaan ketuttaa, että menin "tuhlaamaan" mutta toisaalta taas saan suuresti nautintoa ja iloa kirjeiden kirjoittamisesta, etenkin silloin kun on uutta kivaa paperia, joten ajattelin, että tuo raha meni minun mielenterveyteni hoitoon eli oli ihan tarpeellinen ostos. Kävin myös sinellissä hakemassa hieman Swappi tavaraa (tuli maksamaan sellaiset 8€ ja nämä ostokset maksoin viemällä pulloja :P).

Tänään oli siis ihan mukava päivä, varmaan ainakin osittain siksi, että minua kovasti piristi matka tuonne keskustaan. Kaikki ne ihmiset, tuokstu ja äänet sai vain jotenkin oloni hyväksi. Olen aina rakastanut Helsingin keskustaa yli kaiken. Nyt olen ollut sieltä poissa yli kuukauden, joten oli jo aikakin vähän käydä nuuskimassa ilmoja. Ja ihan siis rahan takia en ole siellä käynyt aikoihin. Tuntuu aina jotenkin vaikealta vältellä kaikkia paikkoja joissa on ihania juttuja, ettei vain tule ostettua. Mutta tänään, kun oli lupa vähän ostella niillä pullonpalautus rahoilla, niin ei ollut niin ahdistavaa. Ja kyllä, jos olisin rikas, olisin koukussa shoppailuun :D

Tässä tulevaan keijuswappiin ostamiani tarvikkeita (kangasta en ostanut).