lauantai 31. elokuuta 2013

Lääke masennukseen?

Aloitin eilen Cipralex lääkityksen masennuksen, ahdistuksen ja paniikkokohtausten hoitoon. Olen syönyt kyseistä lääkettä siis aikaisemminkin, mutta rahallisista syistä jouduin lopettamaan sen joksikin aikaa. Nyt aloitin taas ja sain hirvittävät sivuoireet ensimmäisestä tabletista. Tosin otin kerralla 10mg mikä on aika iso määrä kerralla otettavaksi. Tänään otin vain 5mg ja olo on huomattavasti parempi. Vähän veskissä joutuu juoksemaan, muttei ole mitään verrattuna viime öiseen pahoinvointiin ja vatsakipuiluun. Syön nyt tätä 5mg viikon ja sitten nostan 10mg jota syön pari viikkoa kunnes otan täyden annoksen elikkäs 20mg. Toivottavasti ei tule niitä sivuoireita. Aikaisemmin ei ole tullut mitään, mutta silloin aloitinkin juuri tuolla 5mg päivässä annoksella.

Tajusin sellaisenkin, että jos ostan 30kpl pakkauksen pillereitä niille tulee hintaa huimat 27€ (Kelan tuen jälkeen). Mutta jos ostan 3kk annoksen kerralla saankin pillerit 17€/kk hintaan.  Harmi vain, että kerralla tuo isompi paketti maksaa kuitenkin yli 50€, joten siihen ei välttämättä ole varaa kerralla pistää. Saa nyt nähdä jos saisi vaikka aina kuukausittain säästettyä tuon 17€ ja sillä ostaisi tuon 3kk pakkauksen.

Mutta nyt vain toivon, että näistä pillereistä olisi jotain apua tähän paskaan fiilikseen. On sitä tässä suossa jo tarpeeksi pitkään tarvottukin. Vastoin yleistä luuloa, masennuslääkkeethän ei sitä masennusta mihinkään vie, mutta tuo vähän sieltä pahimmasta luolan pimeydestä pikkasen lähemmäs taas valoa... Jos tuovat.

perjantai 30. elokuuta 2013

Purjantaipentari!!!!

Puntariperjantai jällee täällä hei!

Paino ei ole tippunut grammaakaan viime viikosta... Mikä nyt ei sinänsä ole mikään kauhistus mutta alkaa mietityttää, että mitä teen oikein väärin kun se paino on nyt junnannut aika hyvin paikoillaan viimeiset kaksi kuukautta (väliä 90kg-88kg). Ei voi olla kaloreista kiinni, eikä liikunnasta. Liikun runsaasti, mutta en kuitenkaan liikaa.

Salikäynnit olen aloittanut, mutta sielläkin on nyt tullut käytyä vain sen kolmisen kertaa (eli kerran viikossa), joten se tuskin  mitään vaikuttaa yhtään mihinkään. Olen kyllä kotonakin lihastreeniä tehnyt normalia enemmän ja paikat on mukavasti kipeinä ja varmaan lihaksetkin turvonneita. Mutta tämä nyt ei selitä koko kahta kuukautta.

Painonikaan ei ole vielä niin alhainen, että sen pitäisi merkittävästi vaikuttaa tuohon laihtumiseen. Ymmärtäisin jos olisin vaikkapa 70kg tai alle. 88kg on kuitenkin vielä huimasti liikaa, joten siitä pitäisi saada lähtemään kuitenkin suhteellisen helpolla ainakin pikkaisen joka kuukausi. Toisaalta, en ole saanut painoa lähtemään suhteellisen helpolla edes silloin kun painoin reilusti yli 100 kg joten miksikäs se nyt siitä ainakaan helpottuisi mihinkään.

Jotain olen nyt siis missannut/teen väärin. Mutta mitä... Siinäpä probleemaa kerrakseen. Voisiko olla kyse ehkä jostain ihan fyysisestä esteestä tms. PCO minulla on (polykystiset munasarjat) mikä vaikeuttaa laihtumista ja painon poissa pitämistä mutta en sitten tiedä miten paljon kyseisellä ongelmalla on oikeasti painon kanssa tekemistä. Toisiin se vaikuttaa reilusti enemmän kuin toisiin.

Joku lääkäri/asiantuntija mikälie oli siitäkin kirjoittanut jossain lehdessä, että usein se paino jää junnaamaan sille paikalle missä se on pisimpään ollut. Eli kroppa tavallaan tunnistaa, että tämä on se minun oikea painoni ja tähän jään. Mutta minulta on tuo raja mennyt ohitse jo 16kg sitten. Olen siis nyt yhtä hoikka mitä olen koskaan aikaisemmin ollut aikuisiässä. Jännä, että sen aikaiset housut eivät tunnu istuvan enää samalla tavalla kuin silloin :D Johtuu kyllä varmasti tuosta vatsaleikkauksesta. Se muutti tuota vatsan ja lanteen seutua jonkin verran. Esim. Vyötärön ympärykseni on nyt suurempi kuin mitä se olisi jos olisi vatsa tallella. Jep kuulostaa omituiselta, mutta minulla oli ylävatsa ja alavatsa ja niiden välissä kapea vyötärö. Nyt kun ylävatsa on vedetty alavatsan päälle (ja alavatsa leikattu pois) niin tuo vatsan kohdalla ollut kapoinen kohta on poissa ja vatsa on sellainen yhteinäinen pieni pömppä :D Ei löydy muhkuroita kuten ennen XD

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Hauvelsson

Minka Hauvelssonista kännykällä otettuja tilannekuvia :)





perjantai 23. elokuuta 2013

Vaaleanpunaisia unelmia ja perjantaipuntaria

Viime jouluna otin kuvia Seppälässä olevista ihanista vaaleanpunaisista pörröisistä haalareista ja aamutakeista. En tuona jouluna saanut moisia varmaan jo senkin takia, etten olisi koskaan mahtunut edes siihen suurimpaan kokoon. Nyt voisi olla toivoa, mutta näitä ei taida enää olla Seppälässä tai  missään muuallakaan myynnissä? Tuollainen olohaalari pitää kyllä itselle saada, vaaleanpunaisena ja pörröisenä, ajatelkaan nyt miten ihanaa istua sohvalla ja juoda kuumaa kaakaota kun ulkona pakkanen paukkuu! Kyllä, ajatukseni ovat jo talvessa, lumessa ja pakkasessa (sieltä se syksy tulla jolkottaa!).








Ja katsokaan nyt millainen ihana sänky oli aikeissa ostaa viime vuonna Minkalle?!?! Olin kuitenkin kiltti avokille, ja päädyimme nykyiseen beigeen versioon :P Mutta ah miten suloinen peti pikkuiselle prinsessa hauvelssonille <3

Ai miten niin tykkään vaaleanpunaisesta ja pinkistä?

Perjantaipuntarikin kertoi taas "karua" kieltään. Paino tippunut -1kg viime viikosta, mutta alimmasta painosta se on tippunut "vain" -500g . Se on soutanut ja huovannut  nyt jonkin aikaa siinä 90.5 ja 88.9 kg:n tienoilla. Nyt se tipahti sitten 88.4kg. Eli toisaalta olen ihan tyytyväinen, mutta toisaalta harmittaa kokonaisuudessaan, että viimeisen kuukauden ajalta (siis tämän elokuun ajalta, ei ihan kokonainen kuukausi) painoa on tippunut tuon huimat 500g kokonaisuudessaan. Pärkeles. En voi kuitenkaan sanoa lipsuneeni niin paljoa, että tuo painon putoamattomuus selittyisi sillä. Aikalailla samalla systeemillä menty, vaikka olen ehkä pikkaisen enemmän syönyt (siis sellaiset 200-300kcl enemmän joinakin päivinä), mutta silti kalorit ovat olleet ihan reilusti miinuksella.
Noh, aina ei voi voittaa, ei vaikka tekisi töitä sen eteen. Ehkä kropalla on vain joku hengähdystauko tms.

torstai 22. elokuuta 2013

Reenin jälkeisiä kuvia

Kävinpä taas salilla vähän reenailemassa :D Toivon, ettei paikat tule tällä kertaa yhtä kipeiksi kuin viimeksi, kipeiksihän ne tulee, se on varmaa. Mutta toivottavasti tällä kertaa pystyn sentään yöt nukkumaan... Venyttelyjä tehty ennen treeniä, treenin aikana, treenin jälkeen ja vielä kertaalleen illalla :D

Tässä muuten kuvia minusta pukukopissa. Yritin tässä kuvassa näyttää teille sitä epämuodostunutta kroppaani, mutta paita on sen verran löysä tuosta vyötäröltä, ettei se näytä sen todellista kapeutta ja siihen verrattavaa kamalaa lantiomakkaraa... Mutta ainakin tuo lörttökäsivarsikauhistus näkyy. Treenatessa minulla on siis AINA pitkähihainen paita päällä, ettei käsivarret näy. Tässä kuva on otettu pukkarissa kun olen jo ottanut paidan pois :P




Tässä kuvassa minä vielä sivusta. Vatsan seutu on ihan jees, mutta tuo käsivarsi näyttää minusta paljon paksummalta kuin mitä muu kroppa antaisi olettaa... Ei vielä mikään hoikka tyttö, mutta ehkä jossain vaiheessa. Tästä on hyvä jatkaa :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kick Ass 2

Eilen oli oikein ihana päivä. Lähdin jo aamupäivästä elokuviin rakkaan ystävättären kanssa katsomaan Kick Ass 2.  Kuva täältä

Olen nähnyt ensimmäisen osan samaisen ystävän kanssa ja molemmat siitä kovasti tykättiin. Tämä kakkososa oli myös ihan hyvä mutta en oikein ymmärrä, miksi siihen oli pitänyt väkisin ympätä hirveää veristä tappomeininkiä? Elokuvan tarkoituksena kun on olla vähän simppelimpi komediallinen action joka ainakin ensimmäistä osaa ajatellen, soveltuu myös vähän nuoremmille. Huumoria viljellään joka puolelle ja pientä kettuilun makua kaikenmoisille supersankari fanittajille jne. Mutta nyt elokuva vähän pilattiin sillä, että vedettiin ihan liian raakaa väkivaltaa mukaan ja se hauskuun ja keveys katosi aika pitkälti kokonaan.

Ideana on siis, että ihan tuikitavalliset pulliaiset pukeutuu supersankareiksi ja alkavat suojella kunnon ihmisiä rikollisilta. Motherfucker niminen pahis kuitenkin kantaa kaunaa Kick Assille ja alkaa tuhota tämän läheisiä mitä väkivaltaisemmin. Jo supersankarien nimet kertovat, ettei elokuvaa voi millään tasolla ottaa tosissaan, mutta tämä 2. osa mitä ilmeisemmin haluaa olla edeltäjäänsä jollain tasolla vakavasti otettavampi... Siinä huonosti onnistuen.

Mutta noin kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan viihdyttiin leffan parissa ja se oli katsomisen arvoinen

pisteitä antaisin 3.5/5

tiistai 20. elokuuta 2013

Uuret prillit!

En olekaan vielä kertonut, että ostin tuossa muutama päivä sitten silmälasit. Olin viettämässä päivää ihanaisen ystävän kanssa ja satuttiin sitten menemään Specsaversille kun olin silmälaseista jo aikaisemmin puhunut. Kokeilin sitten muutamia laseja ja kun laitoin yhdet nassulle niin olivat niin ihanat, että oli pakko ostaa! Kaiken lisäksi Specsaversilta sai vielä kahdet lasit yhden hinnalla, joten sain valita toisetkin samaan syssyyn :P Silmälasejahan ei koskaan voi olla liikaa ;)

Olin siksi tosi täpinöissäni, että minun on todella vaikeaa löytää silmälaseja koska silmäni ovat suhteellisen lähellä toisiaan ja kasvoni ovat tosi kapeat. Eli sellaiset perus neliömäiset kapeat ja pitkät lasit ei onnistu ollenkaan. Nyt tuli ostettua sitten selkeästi edellisiä laseja isommat ja erikoisemmat pokat.

Ensimmäiset ovat punaiset ja aikamoisen näkyvät ja varmaan huomiota herättävät :P Kuvaa niistä en löytänyt Specsaversin sivuilta, mutta toiset lasit jotka ovat musta-pinkit löytyi kyseisen lafkan sivuilta. Lasit ovat nimeltään Alicia

Tässä ehkä lähimpänä oleva malli niistä punaisista laseista. Erona tosin se, että minun lasini ovat vielä vähän paksummat (massiivisemmat), kirkkaan punaiset ja täysin muoviset. 
En malta odottaa, että lasit tulevat 2-3 viikon sisällä, että pääsen niitä ulkoiluttamaan :P Sitä jaksan kyllä yhä ihmetellä, että tuolla Specsaversilla oli halvimmat lasit vain 29€ linsseineen päivineen ja sieltä löytyi vielä ihan kivannäköisiä ja trendikkäitä pokia. Valitettavasti ongelmaisen naamani takia yhdetkään niistä eivät tällä kertaa sopineet, mutta aion käydä kyllä vielä nuuskimassa uusia rillejä sitten kun tulee uusia malleja. Kuten jo sanoin, silmälaseja ei koskaan voi olla liikaa, etenkään meikäläiselle joka niitä hukkaa ainakin kerran päivässä :P



maanantai 19. elokuuta 2013

Asioita joista voi iloita

Perustin tämän blogin ihan sitä varten, että tänne voin kaataa kaiken paskan päästäni. Puhua ahdistusta ja masennusta ilmoille ja samalla saada vähän rauhaa ikäviltä asioilta. Mutta välillä tuntuu, että blogini tursuaa vain ikäviä asioita. En ala elämääni ja ajatuksiani siloittelemaan edelleenkään, mutta ajattelin, että olisi kiva välillä miettiä myös asioita jotka on oikeasti ihan hyvin elämässä ja joista voi iloita. Pakko tosin sanoa, että masentuneen mieli ei osaa iloita asioista samalla tavalla kuin "normaali" ihminen, mutta siksipä masennus onkin niin paska tauti. Mutta vaikkei osaakaan iloita voi silti aina miettiä, että mitkä asiat elämässä on ihan hyvin. Ja tässähän niitä tulee.

  • Minulla on maailman kiltein ja ihanin koira sekä avomies :) He molemmat tuovat iloa elämääni jollain tasolla joka päivä.
  • Minulla on ihania ja mahtavia ystäviä jotka jaksavat jakaa sekä elämän ilot, että surut. Ystäväni ovat aitoja ja fiksuja ihmisiä joiden kanssa ei tarvitse esittää tai yrittää olla jotain mitä ei oikeasti ole. Heistä on iloa minulle joka päivä.
  • Olen laihtunut paljon ja pääsen koko ajan hieman lähemmäs tavoitettani. Vaikken tästä osaakaan vielä erityisemmin iloita, lasken sen kuitenkin ilon aiheeksi josta toivon saavani voimaa sitten tulevasuudessa vaikka nyt ei siltä tunnukaan.
  •  Minulla on kiva koti ja vaikka rahaa on todella nihkeästi niin saan joka päivä ruokaa pöytääni ja vaatetta päälleni. Ruoka ja vaatteet eivät välttämättä ole parasta mahdollista, mutta saan vatsani täyteen ja ei tarvitse alasti kulkea. Tästä kait harvemmin  on osannut iloita, sen kun on aikaisemmin ottanut niin itsestään selvyytenä.
  •  Pystyn kävelemään, juoksemaan, tekemään käsilläni mitä vain ja liikkumaan itsenäisesti ihan milloin haluan. Pahin pelkoni olisi neliraajahalvaus, joten yritän muistaa joka päivä olla iloinen siitä, että jalat, kädet ja pääkin toimii ainakin suht. hyvin.
  •  Olen sairas, mutten kuolemansairas. Vaikka joskus toivoisinkin kuolemaa tai haaveilen siitä niin loppupeleissä haluan kuitenkin olla iloinen siitä, että olen elossa ja voin kaikki huomioon ottaen suhteellisen hyvin.
Varmasti löytyy vielä lisää asioita joista voi olla iloinen kun oikein kaivelee, mutta nämä asiat nyt ovat sellaisia joita voi miettiä joka päivä. Pieniä, mutta silti erittäin suuria asioita.



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Terve ja lihava, onko sellaisia olemassa

Aivan mahtava artikkeli löytyi taas netin uumenista joka on pakko tännekin laittaa

TERVE JA LIHAVA

Vaikka ihminen onkin lihava hän voi silti olla hyvä kuntoinen ja terve. Olen aina ollut sitä mieltä, että nykyajan tutkimukset ja lääkärien vatvomiset lihavuudesta ovat osittain ainakin ihan omanlaistaan propagandaa joka on lähtöisin siitä, että joku on keksinyt lihavuuden olevan rumaa. Etenkin nykyaikana kun se on useimmiten köyhien ongelma enemmän kuin terveiden. Toki ei voi väittää, etteikö suurella ylipainolla ole terveysvaikutuksia, mutta ei niin pahoja tai varmoja kuten ihmisten annetaan ymmärtää. Itselläni on perseessä sekä ystävissä ja tuttavissa hyvinkin ylipainoisia ihmisiä eri ikäisinä mutta vain kahdella on ongelmia ylipainon kanssa terveydelliseltä kannalta, toisella pahoja toisella hyvin lieviä. Mutta on myös normaalipainoisia ystäviä joissa on itseasiassa prosentuaalisesti enemmän sairaita kuin mitä lihavissa ystävissäni on... Miten tämä voi olla mahdollista?

"Voit olla terve nyt, mutta vaikka 10-vuoden kuluttua saatat sairastua". Niin saatat sinäkin, samoin naapurin Erkki tai ihan kuka tahansa meistä. 10-vuoden kuluttua minulla on ehkä prosentuaalisesti hivenen suurempi mahdollisuus sairastua kuin normaalipainoisella, mutta tarvitseeko minun sen vuoksi alkaa todella vihaamaan itseäni, lihavuuttani, elämääni ja suostua siihen, että minua haukutaan, morkataan, lytätään maton alle ja kerrotaan, etten voi saada edes hyvää työpaikkaa lihavuuteni takia?

Suurin ongelma yhteiskunnassa eivät ole lihavuus ja lihavat ihmiset tai ylipaino vaan yksinkertaisesti kerskivertokansalaisen tyhmyys, ymmärtämättömyys ja suoranainen tietämättömyys lihavuuteen liittyvistä asioista. Lihavana voi olla onnellinen, terve, hyvässä työssä, saada miehen ja perheen ja kaiken muunkin mitä hoikempi kannssasisar voi saada, TAI sitten olla saamatta... Aivan niinkuin se hoikempi kanssasisar.  Jos joku ei halua ylipainoista töihin ulkonäöllisistä syistä, koska niitähän ne syyt oikeasti ovat, kertoo varmasti kyseisestä ihmisestä huomattavasti enemmän kuin mitä lihavuus kertoo lihavasta ihmisestä. Jokainen täysiälyinen kyllä ymmärtää, että ajatus laiskasta ja itsehillinnältään huonosta lihavasta ihmisestä on täyttä puppua eikä paino vaikuta työntekoon tai muuhunkaan elämään oikeasti millään tavalla, ellei oteta huomioon sitä, että joidenkin mielestä lihavuus on rumaa.

Tottakai jos ajatellaan ihmistä, jolla on ylipainoa sitten jo sen verran, ettei pääse kunnolla liikkumaan ja ovesta ulos lihavuutensa vuoksi, niin jokainen meistä tajuaa, ettei moinen ole terveellistä. Mutta jos nainen painaa vaikkapa 120kg, ja pystyy ihan siihen mihin pystyy nainen joka painaa vaikkapa 80kg niin mikä asiassa on silloin ongelma? Ja kenellä se ongelma oikeasti on? Lihavalla ihmisellä, vaiko ympäröivässä maailmassa?

Ugh olen jälleen puhunut :D

lauantai 17. elokuuta 2013

Liiku liiku lihava tyttö!

Huh nyt on kyllä taas tullut tuskailtua jo monta päivää. Kävin ensimmäistä kertaa vuosikausiin salilla keskiviikkona. Nyt on lauantai ja lihakset ovat edelleen niin kipeinä, ettei melkein kävelemään pääse. En ole koskaan ollut mikään venyttelyn ystävä, sitä olen harrastellut aika vähän ja yleensä vain juoksulenkkien jälkeen. En ole koskaan kokenut moista erityisen tarpeelliseksi. Jos lihaskipuja on tullut ne ovat lähteneet pois sen parin päivän sisällä treenistä. Nyt tuli kuitenkin tehtyä ilmeisesti sen verran rankka treeni (40min ilman yhtäkään taukoa), että paikat meni todella juntturaan. Ja tietenkään en venytellyt ennen tai jälkeen. Nyt on sitten pakko sekin opetella.

En tajua miten tämä liikunta hommeli on niin hankalaa. Ensinnäkin se EI ole kivaa. En ole vielä löytänyt uimisen lisäksi liikuntaharrastusta josta tykkäisin. Mutta jotakin on pakko tehdä, ellei halua roikkuvaa ihoa ja surkastuneita lihaksia, joten sitä sitten liikutaan hampaat irvessä. Okei, salilla käynti ei ollut niin periiksestä kun olin ajatellut. Saatan ehkä jopa alkaa tykkäämään siitä jos käyn siellä vielä muutamia kertoja omassa rauhassa.  Olen siis löytänyt kuntosalin jossa voin käydä ilmaiseksi treenaamassa 4 päivänä viikossa, tosin taidan tyytyä 1-2 treenipäivään ainakin toistaiseksi.  Mutta ei siis riitä, että käy salilla vaan pitää opetella myös venyttelemään... Toivon niin, että olisi jokin liikuntamuoto jota voisi vain tehdä ja se riittäisi. Mutta valitettavastihan asia ei ihan mene niin.

Noin normistihan se kyllä riittää, että käy vaikka kunnon kävelyllä sen 5 krt viikossa tai harrastaa vaikkapa runsaasti hyötyliikuntaa. Mutta laihduttajalle, etenkin sellaiselle joka laihduttaa vähän enemmän niitä kiloja, monipuolinen liikunta on melkein pakko ellei halua roikkuvaa ihoa ja löröä takamusta (tosin on niitäkin onnellisia jotka voivat laihduttaa ilman, että paikat rupsahtaa. Itse en valitettavasti kuulu näiden onnekkaiden joukkoon). En vain ymmärrä, että mistä löytäisin sen ilon ja edes jonkinlaisen tyydytyksen tunteen siihen liikuntaan mukaan. Joka kerta kun aloitan jotain uutta, ajattelen, että tästä se nyt lähtee ja tämä on varmaan se minun liikuntalajini! Salikäyntejä kohtaan kyllä oli suuret ennakkoluulot, jotka ilokseni karistin jokseenkin pois. Onko siis niin, että avoin mieli onkin se minun kiroukseni ja kaikkeen pitäisi lähteä jo valmiiksi hampaat irvessä :P No joo, uiminen on ihan mukavaa... Juokseminen on ok ja salilla käyminen vaikuttaa ihan ok:lta myös. Mutta sen kummoisempaa nautintoa niistä ei kyllä saa. Missä on se minun euforinen olo liikunnan jälkeen? Puhumattakaan siitä, että oikein odottaisi, että pääsee juoksemaan/salille tms. Okei, kaikki ollaan yksilöitä, minua ei kait vain ole luotu urheilulliseksi ihmiseksi.

Mutta yritän nyt kuitenkin tsempata siinä, että liikunta ei menisi ihan överiksi. Että osaisi lopettaa silloin kun joku oikeasti tökkii eikä vain toimi. Että saisi ajateltua sen liikunnan osana elämää, eikä jonain suurena rangaistuksena ja kidutuskeinona. Tämä lenkki on nyt vain pakko tehdä ja that's it, turha sitä on sen enempää alkaa analysoimaan tai miettimään. Enkä myöskään haluaisi ajatella liikuntaa niin pakkomielteisesti, mutten haluaisi olla täysin välinpitämätönkään sen suhteen. Joku kultainen keskitie olisi hyvä juttu.

Toinen mitä on pakko alkaa myös miettimään enemmän on ruokavalio. Syön vähän kaloreita, mutta se mitä syön ei ole kovin terveellistä. Pitäisi saada herkkuja vähennettyä radikaalisti ja niiden tilalle syötyä jotain fiksua. Tässä yksi este on kyllä rahakin. Tulee halvemmaksi ostaa suklaalevy, jolla voi korvata yli puolet päivän kaloritarpeesta kuin ostaa kaksi eri ateriaa päivälle. Uskon, että tässä vaiheessa tuohon painon pudotukseen vaikuttaa myös se mitä syön, etenkin kun paino ei nyt ole taas tippunut yli kuukauteen ollenkaan. Mitään tappo kuuria en edelleenkään ajatellut alkaa seuraamaan, tai jättämään kaikkia herkkuja kokonaan pois, siihen en kyllä pysty. Mutta vähentäminen olisi fiksua, samoin liiallisten ja turhien hiilarien karsiminen pois. En siis tarkoita karppaamista, mutta jollain tasolla hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Eli nyt vain niskasta taas vielä tiukemmin kiinni ja ruoka-asiat kuntoon (tai paremmalle tolalle).

Toisaalta tässä on jo aika tiukka ote omasta niskasta ollut jo pidemmän aikaa...

Ja helvetti kun tuli lehdestäkin luettua jostain eukosta joka oli onnistunut laihduttamaan 73 kiloa hieman yli vuodessa... Jep, meitsi jää aika pahasti moisesta jälkeen. Tuollaiset uutiset saa aina aikaan sen, että alkaa miettiä miten sitä saisi itsekin moisia summia tahkottua niitä kiloja pois. Kun ei se liikunta ja älyttömän pienet kaloritkaan ole moisia tuloksia tuonut. Toisaalta, kuka haluaa oikeasti laihtua noin nopeasti kun ajattelee miten iho alkaa varmuudella roikkua ja hyllyä joka puolella. Loppupeleissä tällainen maltillinen laihdutushan on fiksumpaa ja terveellisempää. Mutta silti sitä haluaisi niitä tuloksia enemmän, nopeammin ja helpommin :D Siinäpä sitä haastetta.

tiistai 13. elokuuta 2013

Hauva vauva sairastaa, häntää hellikäämme...

Eilen käytiin Hauvelssonin kanssa taas lääkäriä moikkaamassa. Soittelin tuossa päivällä sinne ja oltiin jo varaamassa seuraavalla päivälle (eli tälle) lekuriaikaa lähieläinlääkäriltä mutta sitten hoitaja päättikin kysyä, josko saman lafkan toinen asemapaikka ottaisi jo samana päivänä vastaan. No mentiin siis Munkkivuoreen lääkäriin. Ja sama vaivahan tuolla otuksella oli kuin ennenkin, elikkäs ne anaalirauhaset taas tukossa. Koska ne oli niin tukossa, että kipiää teki niin toinen ei ollut myöskään käynyt kakkeloimassa pariin päivään. Nyt odotellaan josko se kakka sieltä tulisi (ah tätä koiranomistajan arkea, en ehkä ensimmäisenä olisi kuvitellu, että kun koiran hankkii niin yksi päivän tärkeimmistä asioista on koiran kakkaaminen XD). Harmillisesti tänään onkin kunnon sadepäivä ja ukkonenkin siellä jytisee, joten ei saa tuo otus puserrettua ulos kyllä mitään kun sisälle pitää heti kipittää. Voi voi. Joudutaan varmaan ostamaan jotain ummetuslääkettä, jotta saadaan töhnät ulos hauvasta.

Nuo anaalirauhaset on kyllä yksi perkeleen vitsaus. Koskaan ei tiedä onko koiralla nyt anaalirauhaset tukossa vai jotain muuta vikaa. Ja yleensä se tyhjennyskin menee sen verran pitkälle, että sitten on jo tosiaan kipeänä paikat. Hauvelsson kun ei hirveän helposti tuo esiin kipujaan ja kun tuo, pitää aina arvella onko kyse anaaleista, vaiko "vain" massukivuista joita aina välillä tulee ja menee. Niihin meillä on lääkitykset jne. joten ei ole tarvetta mennä lääkärille asti. Mutta noita anaaleja emme saa itse tyhjennettyä vaikka yritetty kyllä on. Lääkäri sanoi, että tyhjentyvät kyllä tosi hankalasti ja vaativat taitoa, että niitä saa edes tyhjennettyä. Ystävällisesti sanottuna siis "teillä ei olisi mitään mahdollisuuksia tyhjentää niitä itse" :D

Minka doesn't approve!


torstai 8. elokuuta 2013

Mins mins muns muns

Vähän kevennystä iltaan :P

Minulla ja Minkalla on siis ihan oma kieli :D Pakko laittaa tännekin osa jos vaikka tekin oppisitte XD

Mata he tekee? = Mitä se tekee?
Massa hau hau? = Missä hauva
Minssu ukkutiitimaan = Minka nukkumaan
Minssu aa aa = Minka nukkuu
Hiimuinen uuma tuti! = Hirmuinen julma susi
Hussu hauva= Hupsu koira
hattut tattut= Hassut tassut
Humpuuttaja, humpauttaja =  Hassu Minka
Massa mamman hussu? = missä mamman hupsu
kuppudi kuppudi = kukkuu
Hus hus! = hupsista
voi kaahissus= voi kauhistus
voi ääkytys = voi järkytys
Ykkyti kykkyti = tule syliin / mamma halaa!
peeke = Perkele (Minka on kova kiroilemaan)
Uma-aata = (krhm) jumalauta
maka te hupputi hupputi = mitä Minkalle kuuluu?
Maka hiivitus! = miten hirveää

Ja kyllä, olen hullu :D (ja huomatkaa toki myös aikalailla entisestä pienentynyt mamma!)


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kuka rumaa rakastaisi, ellei ruma itse?

Miksi näytän edelleen niin lihavalta? Tiedän, että olen laihtunut jonkin verran mutta edelleen näytän suoraan sanottuna aika plösöltä. Miehen mukaan se johtuu siitä, etten ole käynyt salilla mutta en voi uskoa, että ainoa oikea tie hyvään kroppaan (joo en voi koskaan hyvää kroppaa saada, mutta nyt jotenkuten inhimillinen) on kuntosalikäynti... VIHAAN kuntosalia, se on kallista, tylsää ja en vain jaksa moista. Siitä ei myöskään ole mitään hyötyä ellei ota personal traineria, ja siitä lystistä vasta maksaa pitääkin, eli mahdotonta meikäläiselle. Täytyy olla jokin muukin keino.

Mutta jotain pitäisi tehdä. Kahvakuulailu, juokseminen, tanssiminen, kävely, lihastreeni jne. Eivät ole asiaa auttaneet. Tai voi olla, että ovat ja olisin vielä plösömpi jos en olisi liikkunut niin paljon. Kroppani on myös tosi epäsuhtainen, leveä lantiomakkara, mutta takamus on taas pienentynyt aika "kiitettävästi". Järkyttävät käsivarret (oikeasti käsivarteni ovat sen kokoiset, että voisivat olla 50 kiloa minua lihavamman naisen käsivarret). Vyötärö katoaa, joskin se nyt ei ole suurin ongelmani. Ah missä se hoikistunut paremman näköinen ja sopusuhtaisempi kroppa on? Näytin sopusuhtaisemmalta 30 kiloa sitten, lihavammalta, mutta sopusuhtaisemmalta ja jokseenkin timmimmältäkin. Tai ehkä olen vain hullu.

Koskakohan sitä voisi katsoa peiliin ja ajatella, että "jep, tuollainen olen ja se riittää minulle". Tarvitaanko siihen vielä -10kg? -20kg? -30kg? Vai vielä enemmän? Vai olenko minä vain niitä ihmisiä jotka tulevat vihaamaan itseään ja läskejään oli kroppa sitten millainen tahansa? Kaunista minusta ei koskaan tule saamaan, eikä varmasti kovin hoikkaakaan mutta jos nyt edes sellainen suhteellisen normaali, ihminen jotka kukaan ei jää tuijottamaan kadulla, ihminen jonka ei tarvitse katsoa maahan kulkiessaan, ettei tarvitse nähdä muiden ilmeitä ja katseita. Sellainen joka voi katsoa toisia silmiin ja luottaa siihen, ettei kukaan jää tuijottamaan takaisin, ainakaan pahalla.

Olen aina halunnut olla kaunis. Pienestä tytöstä asti. Aikuisena sen tajuaa, ettei kauneus ole sellaista mitä voi toivoa sitä joko on tai ei ole, ainakaan sellainen kauneus mitä itsessään näkee. Rumakin ihminen voi olla kaunis, jos uskoo olevansa kaunis. Mutta viehättäväkin ihminen voi olla ruma, jos uskoo sellainen olevansa. Mutta en minä ennen ollut tällainen. En minä ennen pelännyt katseita enkä koskaan tuntenut, että kaikki ihmiset tuijottavat minun rumuuttani. En tiedä tuijottivatko, mutta ei sillä ole väliä, tärkeintä on se mitä itse tunsin.

Tunnen olevani ruma, olen siis ruma. Shit.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kaappien siivous

Tänään päätin siivota vaatekaappini ja kaikki liian suuret vaatteet sieltä joko roskiin tai sitten säilytykseen (en uskalla pois antaa/heittää koska jos lihoan jossain vaiheessa taas uudestaan, niin ei tarvitse olla ostamassa heti uusia vaatteita...). Olen tätä meinannut tehdä jo jonkin aikaa, mutta ei ole vain jotenkin huvittanut. Huomasin taas, että minulla on ihan älyttömästi pikkuhousuja, joten suotta ei minua kutsuta pikkuhousuhamstraajaksi. Minulla taitaa olla pienoinen pakkomielle niitä kohtaa. Kaikki pikkarini eivät nimittäin mahdu kaapissa yhdelle hyllylle, vaan ne on pakko jakaa erikseen kahdelle hyllylle :D Tässä pikkarikasani toinen puolikas, niitä on siis vielä lisääkin :P


Sain mukavasti haalittua kasaan myös kankaita leikkelemällä kaikki vielä hyväkuntoiset vaatteet uusiokäyttöön. Näin pienistä paloista ei paljoa itselle mitään tee, mutta ne ovat täydellisiä nukenvaatteille :) Ei tarvitse käyttää isoja summia kankaisiin kun niitä saa näinkin kätevästi kun vain vähän viitsii nähdä eforttia. Huomaa ainakin, etten pelkää käyttää värejä pukeutuessani :P



perjantai 2. elokuuta 2013

Perjantaipuntari

Punnistin itseni tuossa maanantaina koska oli syöpötellyt koko viikonlopun siellä mökillä ja punatri näytti 91.3kg ja olin jo ihan masentunut, että nyt menee se pari viikkoa ainakin, ennenkuin pääsen takaisin sinne 89 kiloon. No olikin mukava ylläri tänään kun kävin puntarilla sillä paino olikin 88.9kg :) Eli varsinaista laskua on hurjat 100g, mutta se on paljon parempi kuin, että paino olisi noussut, joten ei voi valittaa :)

Mittoja en ottanut, katsotaan nyt koska niitäkin viitsisi väännellä :) Enää ei ole hirvesti matkaa tuonne 80kg. Toivoisin, että pääsisin sinne jouluun mennessä, mutta tiedän, että on turha oikeastaan odottaa mitään :D Koskaan ei tiedä, saanko pudotettua 9kg 4 ja puolessa kuukaudessa. Hyvin mahdollistahan tuo on, mutta saa nyt nähdä mitä käy :)

Olisi kyllä mahtava yllättää sukulaiset olemalla hoikempi, mitä olen ollut sitten 15-vuotiaasta lähtien. Lukiossakin painoin kuitenkin 82 kg hoikimmillani :P

torstai 1. elokuuta 2013

Hyvä päivä :)

Tänään oli itseasiassa ihan mukava päivä. Harvoin voin moista todeta, mutta tänään oli ihan mukavaa. Heti aamusta jo tuli 3 kirjettä joihin pääsin heti vastailemaan, kyllä kirjeet saavat minut aina hyvälle tuulelle :P Iltapäivästä tuli sitten ystävä käymään kahden vaatekassillisen kera (olin pyytänyt häntä katsomaan josko kaappien kupeista löytyisi jotain mitä hän ei tarvitse sellaista mikä saattaisi sopia minullekin) jotka olivat täynnä hyvinkin käyttökelposta tavaraa. Ystävän kanssa meillä on vaatetuksen suhteen aika erilainen maku, mutta kyllä silti löytyi paljon käyttöön tulevia vaatteita, melkein kaikki :D

Oli myös ihanaa turista oikein kunnolla kaikista maailman asoista. Sitäkin pääsee tekemään nykyään ihan liian harvoin. On ystäviä, ja ystäviä. On sellaisia joiden kanssa tulee touhuttua enemmän ja sitten sellaisia joiden kanssa parannetaan maailmaa ja puhutaan kaikki mieltä painavat asiat. 

Sain myös ihanan paidan ja kengät <3 (paidan teksti sopii minulle kuin nakutettu XD ja tassukuviot ovat vielä PINKKEJÄ!!!)



Sekä tietysti kasa kirjoja, kuvasta puuttuu vielä Kaari Utrion Vaitelias perillinen. Ihanaa kun on taas vähän luettavaa, niin ei tarvitse aina lukea noita samoja vanhoja kirjoja, vaikka siinäkin on tietysti oma nautintonsa.

Illemmalla tosin tuli avokin kanssa pienehkä huutomielipiteiden vaihto siitä, olisiko mahdollista, että maapallon ulkopuolinen elämä olisi jotenkin voinut vaikuttaa elämään maapallolla. Kaikki tämä johtui Ancient Aliens sarjasta jota välillä katson huvin vuoksi. Avokki ei voi ymmärtää, että voin katsoa sarjaa ja pitää mielen avoinna eri mahdollisuuksille olematta silti täysi UFO hullu ja suoraan sanottuna tyhmä. Minun mielestäni taas avoin mieli ei kerro tyhmyydestä vaan jostain ihan muusta. Mutta tästä meidän keskustelu sitten koveni kunnes en enää meinannut puhua avokille enää ollenkaan. Keskustelu lopulta päättyi kuitenkin ihan hyvin ja tulimme lopputulokseen, että mistään ei voi olla varma ja jokaisella on asiasta oma mielipide, mutta se ei tarkoita sitä, että kukaan olisi loppupelissä oikeassa :D