lauantai 28. syyskuuta 2013

Päiväni kuvina.

Päivä ei nyt ihan lopussa vielä ole, mutta tässä minun lauantaini kuvina.

Aamulla heräsin univillasukat jalassa... Eriparia ja ovat vielä avokin sukat, mutta  nukkuessa kukaan ei katsele :D Kyllä, olen nykyään öisin vilukissa. Ennen nukuin alasti mutta nykyään on pakko olla yöpuku ja villsukat sekä usein vielä kaksi peittoa päällekkäin. Uskon, että tällä laihduttamisella on jotain tekemistä asian kanssa.

Seuraavaksi koneelle ja Coca-cola Zeroa aamupalaksi, kuten aina...


Kirjeiden kirjoittamista, kuten melkein joka päivä, vielä olisi odottamassa ainakin kolmisen kirjettä, että kerkeisin kirjoittaa. Yleensä niitä ei kerry kasaa, sillä kirjoitan aina saman tien takaisin kun minulle kirje tulee, mutta tällä kertaa on mennyt tuon koiruuden kanssa vähän enemmän aikaa eikä kirjoittaminen ole ollut se ensimmäinen prioriteetti. Ihanaa rentoutumista kuitenkin :)


Eilen tuli juuri ennen kuin lähdettiin eläinlääkäriltä Minkaa hakemaan, minun ihanat Animators Collection nuket Disney Storesta. Niitä on pitänyt myös vähän hypistellä ja laitella hiuksia jne.


Sitten se sairas pieni Hauvelsson <3 Tein sille gramofonin sijasta tuollaisen pienen haavatyynyn, mutta se ei kyllä ole ollut kovin tehokas. Voi olla, että joudumme siirtymään takaisin kuitenkin gramofoniin kun koiruus on vähän paremmassa kunnossa ja alkaa tosissaan innostumaan haavasta...


Mitä olen syönyt tänään? Leipää ja pullaa. Fiksua eikö? Ruokavalioni on todella epäterveellinen, mutta pakko ahtaa suuhunta koko ajan jotain paskaa. Jos pitää valita saanko syödä kaksi suklaapatukkaa vai kunnon aterian, luulen, että arvaatte kumman valitsen...


Ja Minkan ottaessa pienet nokkaunet vieressäni pääsin hetkeksi uppoutumaan dekkarin maailmaan. Kyseinen kirja ei ole kirjailijan parasta antia, mutta ihan jännittävä kuitenkin.


 Veskissä on tullut istuttua reilusti (kuten aina). Siellä olen tällä hetkellä lueskellut mm. Avokille ostamaani Fingerpporia, onko parempaa vessaluettavaa olemassakaan? Ja ennenkuin joku älähtää, että hyi luetko sinä veskissä MINÄ en koskaan lue veskissä!! Niin voin kertoa, että vietän päivästäni yhteensä varmaan ainakin pari tuntia vessassa istuessa, joten kyllä, luen siellä ja paljon. Oli ällöttävää tai ei.


Ja lääkkeitä on tullut annettua ja otettua. Tässä Minkan ja minun lääkevarat tältä päivältä. Huomatkaa Minkan hieno vaaleanpunainen antibiootti! Olen ehkä vähän kade...


Eli ei tässä sen kummoisempia päivän aikana tapahdu :) Vielä aion lisää kirjeitä kirjoitella ja lueskella sekä tietysti hoidella pikkuista Hauvelssonia. Nyt neiti söi jo ruokaakin ensimmäisen kerran ilman, että tarvitsi väkisin suuhun tunkea (aamulla jouduttiin antamaan puoliväkisin kun antibioottia ei saa ottaa tyhjään massuun). Rentoa viikonloppua teille muillekin :)

perjantai 27. syyskuuta 2013

Leikattu Hauvelsson

Tänään meidän pikkuinen hauva neiti kävi vihdoin sterilointi leikkauksessa ja samalla tehtiin vatsantähystys, anaalirauhasten huuhtelu ja hampaatkin vielä puhdistettiin ja kynnet leikattiin. Saatiin kotiin kyllä niin surkea, pipi ja uupunut pieni rukkanen ettei mitään rajaa. Toinen vain istuu ja tärisee tai makaa ja pissii. Ei pysty edes nukkumaan vaikka on ihan aineissa. Tiesin, että leikkauksen jälkeen on varmaan aika tööt, mutta ihan näin huonokuntoista pikkuista en osannut odottaa :( No, ei tässä auta muu kuin odotella huomista josko olisi parempi päivä.

Onnistuin nolaamaan itseni eläinlääkärilläkin kun haimme Minkaa takaisin kotiin. Sain tosi pahan paniikkikohtauksen tiskillä ja viimeiseen asti yritin esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta sitten oli jo pakko sanoa, että nyt pakko mennä istumaan tai pyörryn. Sain sitten lasin vettä ja hoitaja lohdutteli, että varmaan johtui vain siitä jännityksestä kun lemmikki on leikattu. Eipä siinä sitten muuta kun istuskelin ja rauhoittelin itseäni kunnes saatiin pikkuinen kainaloon ja päästiin kotia kohti.

Vatsantähystyksessä otettiin koepaloja ja niiden tulokset saadaan tietää parin viikon kuluttua, samalla kun käydään tikkien poistossa. Nyt saatiin kipulääkettä ja antibioottikuuri kotiin mukaan. Kalliiksi tuli, yli 700€ mutta sen arvoista. Saadaan varmaan vakuutuksessa ainakin osa takaisin.
Nyt takaisin paapomaan pipia hauvaa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Ruoka runtelee

On se jännä miten ihminen voi olla tyhmä... Vai onko nyt kyse tyhmyydestä vai mistä, mutta minulla on paljon tiettyja ruoka-aineita joita EN saisi syödä koska vatsa ei tykkää. Toinen on se, että en saisi syödä kovin paljoa kerralla, koska vatsa ei tykkää. Mutta mitä minä teen? Päivästä toiseen syön niitä juttuja joita EI pitäisi syödä ja vedän vielä ihan liikaa. Tällä hetkellä minulla on hirveä hiilarihimo josta pitäisi ehdottomasti päästä eroon, sekä vatsan, että laihdutuksen vuoksi. Saatan vetää 150g pastaa kerralla pelkän ketsupin ja oivariinin kera. Sitten vietänkin seuraavat 5-8h veskissä istuen. Eikä pasta edes ole se pahin. Kävin ystävän kanssa syömässä Santa Fe'ssä tässä yksi päivä ja vedin siellä nachoja (oli muuten sairaan herkullista!!). Istuin sitten loppuillan vessassa paskomassa verta. Kyllä, verta! Ja silti, en olisi vaihtanut tuota nacho lautasellista mihinkään IT WAS WORTH IT! Eli selkeästi ei ole ihan kaikki muumit laaksossa.

Se nautinto mitä ruoasta saa on niin paljon suurempi kuin se tuska mikä siitä seuraa. Tai niin sitä ainakin miettii samalla kun vetää kiellettyjä ruokia nassuunsa. Muutaman tunnin kuluttua veskissä voikin ajatukset olla hyvinkin erilaiset. Miksi TAAS järjestin itseni tähän jamaan? Eikä ole kyse siitä, etten olisi tietoinen asiasta, en vain pysty olemaan syömättä ruokia, jotka tuottavat minulle sitä suurinta mielihyvää. Pystyn olemaan kyllä täysin ruoatta, se ei ole ongelma. Voin olla vaikka 3 pv syömättä mutta ongelmat tulevat eteen siinä vaiheessa kun pitäisi syödä, mutta vain sallittuja aineita ja niitäkin vähän kerrallaan. Ei onnistu, ei vain onnistu! Tiedän, että kyse on jostain paljon pahemmasta kuin vain itsehillinnästä. Itsehillintää kyllä on, mutta se pakottava tarve saada sitä ruokaa sisuksiinsa on vain niin jumalattoman hirvittävä ja suuri, että jos ei saa sitä pastaa tungettua tarpeeksi nopeasti sisuksiinsa niin tuntuu siltä kuin koko maailma räjähtäisi juuri sillä hetkellä.

Ongelmallisintahan tässä on se, että vatsani sietää hyvin harvoja asioita. Voisin oikeastaan syödä vain ja ainostaan punaista lihaa, kanaa ja kauraa. Mutta moisella ruokavaliolla ei kovin pitkälle pötkitä. Kasvikset ja tärkkelys ovat niitä pahimpia, samoin kuin suuret määrät hiilaireita. Kasviksissa (ja hedelmissä) on se huonopuoli, että ahtaumani takia niistä menee suoli tukkoon helposti (ja se jos mikä on muuten kivuliasta) ja vaikka soseuttaisin tai höyryttäisin ne niin kama tulee ulos puolentunnin kuluttua siitä kun se on mennyt sisälle. Eli meikäläinen istuu pytyllä hyvässä lykyssä seuraavat pari tuntia. Ongelmallista on myös se, että VIHAAN kypsennettyjä kasviksia, raakoina monet vielä menevät. Mutta kypsennettynä ne eivät maistu ollenkaan (eikä ole ollut puutetta kokeilemisesta). Ainoastaan paraskaali ja kukkakaali menee alas, mutta kaali kuin kaali ei ole koskaan kovin hyvä idea vatsan kannalta.

Noh vali vali. Ruoka on suuri ongelma minulle kaikin puolin ja ollut sitä jo vuosikausia. En yhtään ihmettele, että minulle on kehittynyt syömishäiriö, enkä sitäkään, että kroppa ei kestä syömisiäni. Paska nakki (mmm peruna ja nakkikastike...).

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sekalaista jupinaa

Mikähän siinä on, että välillä tekstiä tulisi vaikka viikon tarpeiksi ja toisinaan taas ei ole yhtään fiilistä kirjoitella mitään vaikka ehkä asiaakin olisi...
Olen nyt viimeiset kaksi viikkoa syönyt kuin syöttöporsas (kuten avokkini asian kauniisti ilmaisee XD) mutta onneksi tuo paino ei ole ainakaan noussut yhtään. Vaihdettiin puntariin patterit ja se näytti, kaikkea mahdollista 83-88kg väliltä. Mutta ei koskaan tuota 88kg surempaa, joten ihan hyvä. Eiköhän se puntari kohta tuosta rauhoitu ja ala taas kertoa sitä oikeaa kilomäärää :) Tosin en ymmärrä miksi pelkäsin niin älyttömästi taas tuota punnistusta koska vaikka olen syönyt reilusti enemmän olen myös pysynyt koko ajan miinuskaloreilla enemmän tai vähemmän. Eli olisi se aika outoa ollutkin jos paino olisi noussut.

Toinen uutinen on, että meidän karvaturrille on nyt vihdoin varattu sterilaatio aika lääkäristä parin viikon päähän (oli aikaisin aika mikä heillä oli antaa). Samalla tehdään anaalirauhasten huuhtelu ja katsastetaan hammaskivi tilanne. Hammaskiveä ei kuulemma ruveta pahemmin poistelemaan, ettei tule bakteereja leikkauspöydälle. Jännittää ja kauhistuttaa ja mietin jo, että pitääkö alkaa kuvata joka päivä koiruutta, että on varmasti muistoja jos jotain tapahtuu. Ihan rutiinitoimenpidehän tässä on kyseessä, mutta huoli on silti kova ja tuo meidän otus kun on muutenkin sellainen herkänlainen niin ei tiedä mitä sieltä leikkauksessa sitten paljastuukin... Omat leikkaukset ei ole koskaan pahemmin jännittäneet, jos sitä kuollakupsahtaa niin ainakin lähtee rauhallisesti ja ilman kipuja. Mutta koiruuden kanssa ihan eri juttu. Noh, on tässä vielä pari viikkoa aikaa ahdistella moista.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

RIDDICK


Kävin katsomassa ystävän kanssa Riddick elokuvan sen ensi-illassa (aamupäivässä). Olen suuri Riddick fani ollut jo ensimmäisestä elokuvasta, Pitch Black, alkaen. Tuon elokuvan ansiosta alkoi suuri rakkauteni VIn Dieseliin :D

Tämä uusin Riddick elokuva sijoittuu Pitch Blackin ja Riddickin aikakirjojen jälkeiseen aikaan. Riddick on heivattu  pellolle Negromongerien joukosta joiden herraksi hän edellisessä elokuvassa päätyi. Riddick löytää itsensä uudelta karulta planeetalta ja joutuu jälleen taistelemaan elämästään. Onneksi planeetalta löytyy erinomaisen ihastuttava kumppani jakamaan iltojen pimeyttä :D
Riddick kuitenkin huomaa, ettei voi jäädä planeetalle enää pidemmäksi aikaa, joten hänen on aika poistua. Mikä sen parempi idea, kuin hankkia ilmainen kyyti palkkionmetsästäjiltä. Tapaamme myös edesmeenneen poika Johnsin isukin, Pappa Johnsin joka osoittautuu inhimillisemmäksi tyypiski kuin poikansa.

Kaikenkaikkiaan leffa oli ihan taattua Riddick laatua joskin edellisiä osia selkeästi humoritsisempi. Myös kankea ja hieman hölmö käsikirjoitus oli juuri sitä mikä Pitch Blackissa sai aikaan persoonallisen tunnelman ja jopa ajoittain hieman vaivaannutti katsojaa. Edelleen ensimmäinen osa on paras, mutta tämä Riddick on ainakin yhtä hyvä, ellei parempi kuin edeltäjänsä Riddickin kronikat. Nyt vain odottelemaan neljättä osaa jossa herran pitäisi seikkailla entisellä kotiplaneetallaan Furyalla.

Pisteet: 4/5

Kuva otettu täältä